RISKIEN PALJASTAMINEN TILINTARKASTUKSESSA

 Tilintarkastusriskeillä tarkoitetaan toimintariskiä (toimintojen luonteesta johtuvaan riskiin), kontrolliriskiä (sisäisen tarkkailun tai tarkastuksen pettämisestä) riski ja havaitsemisriskiä (tilintarkastaja ei havaitse virhettä tai väärinkäytöstä). Riskianalyysia pidetään tärkeänä tilintarkastuksen suunnittelun kannalta.

Tilintarkastajien tehtäviin ollaan haluamassa lisäystä tilintarkastusriskien analysoinnin ohella yrityksen riskien arvioinnin kohdalla, joka on tähän asti ollut lähinnä yrityksen johdon tehtävä osana normaalia tilinpäätösraportointia. Saksassa ulkopuolisen tilintarkastajan on toimitettava hallintoneuvostolle laaja kertomus. Tällainen kertomus ei ole yleisesti saatavilla, ja siinä tehdään tilintarkastuskertomusta yksityiskohtaisempi yhteenveto tilintarkastuksen olennaisista havainnoista, yrityksen toiminnan jatkuvuudesta (going concern assumption) ja siihen liittyvistä seurantajärjestelmistä, tulevasta kehityksestä ja yritykseen kohdistuvista riskeistä, esille tulleista sääntöjenvastaisuuksista, käytetyistä kirjanpitomenetelmistä ja mahdollisista ”silmänpalvontaliiketoimista”.

Saksalaisen perinteen pohjalta on ajateltu kansainvälisiinkin ohjeisiin tilintarkastuksen laajennusta. Jatkossa tilintarkastajien tulisi siis kertoa jotakin tilintarkastusraportoinnissa yrityksenkin riskeistä.

LÄHDE
KHT-yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Pellisen haastattelu Aamulehdessä 1.7.2011
Satopää Rauno (2002) Suomalainen hyvä tilintarkastustapa pienyritysten tarkastuksissa – odotukset, sääntely, käytäntö, Lisensiaatin tutkimus, Turun kauppakorkeakoulu, Pori

SUOMEN KILPAILUKYKY

 Suomen kilpailukyvystä on esitetty ristiriitaisia arvioita. Maailman talousfoorumin (WEF) mukaan Suomen kilpailukyky olisi Pohjoismaiden paras. Kuitenkin vanha erkkikin tietää, että asia on jotain vallan muuta. Suomen kilpailukyvyn ylläpito on ollut jatkuvan korjailun tarpeessa.

Suomen kilpailukyky hupeni tämän tästä kilpailijamaita nopeamman inflaation vaikutuksiin ennen euroakin. Mutta markka-aikojen hallitukset ja keskuspankki kykenivät korjailemaan kilpailukykyä valuutan ulkoista arvoa aika ajoin heikentämällä.

Suomi devalvoi valuuttaansa niin usein, että syntyi devalvaatiokierteen käsite. Se viittaa ilmiöön, jossa valuutta heikkeni ja kotimaiset hinnat kohosivat vuoron perään. Devalvaatiot kohensivat kilpailukykyä vain tilapäisesti, sillä niitä seuranneet nopean inflaation kaudet taas rapauttivat sen.

Aiemmin talouspäättäjät taipuivat devalvointeihin vastentahtoisesti, ja vakuuttivat jokaisen devalvoinnin jäävän vuorollaan vihoviimeiseksi. Kunnes koitti seuraavan aika, ja toistoja kertyi kierteeksi asti.

Viime vuosien talousvaikeudet ja hallituksen ajankohtaisetkin haasteet vihjaavat, että Suomen taloudella on edelleen taipumusta kilpailukyvyn heikkenemiseen. Siitä on vähemmän kokemusta, miten sujuu sisäinen devalvaatio. Sisäisellä devalvaatiolla tarkoitetaan sellaisia järjestelmällisiä toimia, jotka aiheuttavat merkittävän suhteellisen kilpailukyvyn parantumisen esimerkiksi palkkoja alentamalla.