Tutkimus
Tämä selvitys perustuu 18 suomalaisen pienyritystilintarkastajan haastatteluun tämän vuosikymmenen alkupuolella.
Tulokset
Yleiskäsitykseksi haastatteluista jäi, että puolet haastatelluista keskittyi tilintarkastajan päätuotteen ”lakisääteisen tilintarkastuskertomuksen” avulla tuomaan esiin kaiken raportoitavansa. Näiden rinnalla toinen puoli keskittyi ehkä lisäarvomielessäkin raportoimaan liikkeenjohdolle erilaisista havainnoistaan pääasiassa kirjallisesti, mutta myös suullisesti. Tilintarkastuspöytäkirja oli poikkeuksellinen. Vapaamuotoinen huomautuskirje tai muistio yhtiön edustajille näyttäisi olevan tiheämmin käytössä kuin laissa tarkoitettu pöytäkirja. Muistiolla on tavoitettavissa konsultoiva ote, kun taas pöytäkirjan tunnusmerkit täyttävällä asiakirjalla parannusehdotusten tarjoaminen ei tunnu luontevalta. Muistioissa esitettiin sellaisia huomioita ”vakavista asioista”, joista olisi pitänyt laatia pöytäkirja, mutta kolmen kirjallisen raportin antamista samalle pienyrittäjälle haluttiin välttää.
Raportointi ei kaiken kaikkiaan ollut mitenkään vakioitua, vaan persoonallistakin otetta oli havaittavissa. Suullisesta raportoinnista oli toisinaan pitkiäkin muistiinpanoja, mikäli parannettavaa kirjanpitoasioissa oli havaittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti