Tilintarkastuksen tarkoituksena on saada asiantuntijan riippumaton lausunto siitä, ovatko yhtiön kirjanpito, tilinpäätös ja hallinto lainmukaiset. Tästä seuraa, että riippumattomuus on yksi tilintarkastuksen perusolettamuksista eli tilintarkastuksen tarkoituksen toteutuminen varmistetaan tilintarkastajan riippumattomuudella (Riistama 1999, 50–51). Riippumattomuuden laiminlyönti vahingoittaa tilintarkastajan arvovaltaa ja mainetta. Eettisen ohjeen tavoite on korostaa riippumattomuuden ratkaisevaa luonnetta tilintarkastuksen arvovallalle ja tarkastajan maineelle. Ohjeen tulee olla niin kattava, että se sulkee pois kaikki tilanteet, joissa olosuhteet riippumattomuustavoitteiden vastaiselle tilintarkastukselle ovat olemassa.
Tärkein ryhmä länsimaisen tilintarkastajan riippumattomuutta turvaavista säännöksistä ovat esteellisyysnormeja (Satopää 1994, 292). Ne perustuvat useimmiten yhtiöoikeuden normeihin, ennen kaikkea eri maiden osakeyhtiölakeihin. Laintasoiset normit tulevat pääsääntöisesti sovellettaviksi kaikkiin tilintarkastajiin. Tilintarkastajien riippumattomuutta koskeva sääntely vaihtelee maittain (Saarikivi 2000, 71). Usein kuitenkin tilintarkastusstandardit ovat tiukempia kuin kansallisen lainsäädännön määrittämät normit.
Riippumattomuusvaatimus koskee yksittäistä tilintarkastajaa työssään. Riippumattomuus ilmenee tilintarkastajan asenteena tarkastukseen ja sen kohteeseen. Vaatimuksen noudattaminen edellyttää ammattitaitoa, koska tilintarkastajan tulee kiinnittää itsenäisyyteen huomiota ja tiedostaa sitä vaarantavat seikat. Riippumattomuutta tulee noudattaa tarkas-tuksen suunnittelussa, tarkastustyössä ja raportoinnissa (Tilintarkastusjärjestelmän 1992, 100). Riippumattomuus yhteisön toimivaa johtoa kohtaan on eräs ongelma-alue tilintarkastajan toiminnassa (Gwilliam 1987, 103). Käytännössä etenkään suuryrityksissä ei yhtiökokouksella ole todellista valtaa tilintarkastajan valinnassa, vaan valinta suoritetaan yhtiön toimivan johdon suosituksen perusteella. Toimiva johto pystyy helposti lopettamaan yhteistyön hankalana pitämänsä tilintarkastajan kanssa (Fant 1994, 46). Todellisuudessa tilintarkastaja on riippuvainen toimivan johdon luottamuksesta (Vahtera 1986, 45–46).
Riippumattomuusnormin käytännön toteutuminen kytkeytyy monessa tilanteessa tilitarkastajan pätevyyteen. Itsenäinen työskentely ja hyvän tilintarkastustavan mukainen raportointi edellyttävät, että tilintarkastaja hallitsee tehtävänsä. Tilintarkastajalla tulee olla oikeata ammattitietoa. Tilintarkastajan etiikkaa koskettelee Sokrateen oppi: ”Hyve on tietoa.” (Mautz-Sharaf 1985, 233) Puutteelliset tiedot ja taidot tekevät tilintarkastajasta aran ja ovat omiaan lisäämään hänen riippuvuuttaan erityisesti yritysjohdosta. Ammattitaidon luominen, parantaminen ja säilyttäminen edellyttävät panostamista tilintarkastajan perus-, jatko- ja täydennyskoulutukseen. Jotta tilintarkastajan hyveet voisivat toteutua, päähuomio on kiinnitettävä niiden edellytysten luomiseen ja ylläpitämiseen. Tärkeintä tilintarkastajan ammattitaidon ylläpidossa on psykes epimeleia (huolenpito omasta sielusta) (Ollila 2009).
Tilintarkastajalla on oikeus määrätä kussakin tarkastustehtävässä itse tarkastusohjelman laatu, laajuus, menettely- ja työtavat sekä lausunnon muoto ja sisällys. Hänen tulee olla riippumaton ja vapaa ulkopuolisista ohjeista (Mautz-Sharaf 1985, 207). Välttääkseen puutteellisia tarkastuksia hänen tulee saada käytettäväksi koko aineisto ja muut mahdolliset selvitykset tarkastuksen suorittamiseksi. Jos häneltä nämä evätään, hänellä on oikeus työn keskeyttämiseen. Tilintarkastajan on säilytettävä riippumattomuutensa myös toimiessaan konsulttina, antaessaan lausuntoja tai suorittaessaan neuvontaa (KHT-yhdistys 2008, 51–52). Tilintarkastajan tulee hahmottaa varsinainen tehtävänsä vuositilintarkastajana erikseen mahdollisten muiden yhtiölle suorittamien tehtävien lomasta. Tilintarkastuksen tehtävä on vahvistaa tilintekovelvollisten omasta toiminnastaan tilinteon vastaanottajalle antamien tietojen luotettavuus ja säädettyjen tai sovittujen sääntöjen mukaisuus (Riistama 1999, 39). Tilintarkastukseen eivät määritelmän mukaan kuulu mitkään muut tehtävät kuin edellisessä virkkeessä todetut.
Riippumattomuus on tilintarkastuksen peruspiirre, joka erottaa tilintarkastuksen muusta tutkinnasta (Flint 1992, 92–93). Riippumattomuutta edellytetään tilintarkastukselta enemmän kuin muunlaiselta ammattityöltä. Se ei vaadi vain henkilökohtaista lahjomattomuutta, moraalista vastuuta palvelun laadusta (Satopää 1980, 135), vaan myös tilintarkastajien sääntöjen ja menettelytapojen hyväksymistä. Tilintarkastus ei edellytä ainoastaan vapautta tutkia ja raportoida, vaan myös riippumattomuutta arvioida yrityksen taloudellista asemaa. Ehdoton riippumattomuus on kuitenkin teoreettinen käsite. Se on tavoitetila, mitä kohti ponnistellaan, mutta tositilanteessa päädytään kompromissiin.
LÄHTEET
Fant Johan-Erik (1994) Revisorns roll en komparativ studie av revisorers, företagsledares och aktieägares attityder till extern revision i Finland och Sverige, Ekonomi och Samhälle, Skrifter utgivna vid Svenska handelshögskolan Nr 53, Helsinki
Flint David (1992) Philosophy and principles of auditing, An Introduction, Mac Millan Education Ltd: Hong Kong
Gwilliam David (1987) A Survey of Auditing Research, The Institute of chartered Accountants in England and Wales: Cambridge
KHT-yhdistys (2008) – Föreningen CGR ry Tilintarkastusalan standardit ja suositukset 2008, WS Bookwell Oy
Mautz R.K. – Sharaf A. Hussein (1985) The Philosophy of Auditing 12th printing, American Accounting Association: USA
Ollila Maija-Riitta (2009) Tilintarkastaja ja eettisten arvojen haasteet kovina aikoina, HTM-päivät 2009, Finlandia talo, luento
Riistama Veijo (1999) Tilintarkastuksen teoria ja käy¬täntö 2. painos, Ekonomia-sarja: Porvoo
Saarikivi Maj-Lis (2000) Osakeyhtiön tilintarkastajan riippumattomuus, WSOY: Porvoo
Satopää Rauno (1980) Tilintarkastajan eettiset ongelmat, Tilintarkastus - Laskentatoimi 1980: 3, 133–135
Satopää Rauno (1994) Eettiset ohjeet tilintarkastuksessa, Tilintarkastus – Laskentatoimi 1994: 4, 291–293
Tilintarkastusjärjestelmän kehittämistoimikunnan mietintö (1992), Komiteamietintö 1992:14, Helsinki
Vahtera Pauli (1986) Yrityksen valvonta ja tilintarkastus, Jyväskylä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti