Maallikkotilintarkastukselle on Suomessa jätetty jäähyväiset. Maallikkotilintarkastajaa ei voida enää käyttää kirjanpitolain säätämän kirjanpidon tarkastukseen. Tilintarkastuksesta voivat huolehtia enää ainoastaan KHT-, HTM- tai JHTT-tilintarkastajat. Käsite tilintarkastaja siis on uskottu ainoastaan ammattitutkinnosta selviytyneille. Tarkastelen asiaa kahdelta näkökulmalta: yrityksen ja tilintarkastajan vinkkelistä.
Yrityksen on nyt huolehdittava, että sen kaupparekisterissä ei vastedes ole maallikkotilintarkastajan nimeä. Kaupparekisteriote on tärkeä tiedonsaantilähde yhteisön ulkoisen rahoituksen toimijoille. Rahoittajan kiinnostus kohdistuu kaupparekisteritiedoista ilmenevään tilintarkastajan nimeen. Samoin tavarantoimittajat ovat kiinnostuneita siitä, ketkä tulevat vahvistamaan asiakkaan tilinpäätöstiedot. Maallikkotilintarkastajan nimen löytyminen vaikka pelkästään varatilintarkastajan kohdalta voi tästä lähtien suoraan nostaa lainan hintaa. Rahoittaja tulkitsee, ettei yhteisö haluakaan hoitaa asioitaan, lukiessaan edelleen maallikkotilintarkastajan nimen kaupparekisteriotteessa.
Tilintarkastajan työnkuvan tutkiskelu on paikallaan tilintarkastusvelvollisuudesta vapautettujen alle 200 000 euron liikevaihtoisten toimeksiantajien kohdalla. Tilintarkastajan on syytä puntaroida, miksi tilintarkastuksesta vapautettu yhteisö sittenkin on halunnut hänen palvelujaan käyttää. Vapaaehtoisesti tilintarkastajan valitseva yhteisö haluaakin ilmeisesti konsultoivaa ja asiakkaan suuntaan kommunikoivaa tilintarkastusotetta (Paasovaara - Konttila 2011, 63). Ilmeistä on, että tilintarkastuksesta vapaaehtoisesti maksava haluaa siitä myös hyötyä.
LÄHDE Paasovaara Marko – Konttila Jenny (2011) Maallikkotilintarkastuksen siirtymäsäännökset umpeutuvat – mikä muuttuu?, Tilintarkastus 2011:6, 61–63
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti