Kirjanpidon tavoitteena on hoitaa tapahtumien rekisteröinti sentin tarkkuudella ja laatia rekisteröinnin perusteella tilinpäätös.
Hyvään kirjanpitotapaan on kuitenkin katsottu sisältyvän arvionvaraisten erien esittäminen ”parhaina arvauksina” Muutoinkin on ryhdytty pitämään riittävänä, että asioita ei julkisteta sentin tarkkuudella. Hyvää kirjanpitotapaa tulee kuitenkin noudattaa aina. Tilintarkastuslaki ei Suomessa tunne olennaisuuskäsitettä. kuitenkin lain esitöistä saa käsityksen, että olennaisuus on tilintarkastuksessa kokonaisuudessaan tärkeä käsite.
ISA-standardeja pidetään yhtenä tilintarkastajan ammatin työmenetelmien kokoelmana. Tästä kokoelmasta on löydettävissä standardit 315: Olennaisen virheellisyyden riskien tunnistaminen ja arvioiminen yhteisöstä ja sen toimintaympäristöstä muodostetun käsityksen avulla ja 320: Olennaisuus tilintarkastusta suunniteltaessa ja suoritettaessa. Tilintarkastus suoritetaan kohtuullisen varmuuden hankkimiseksi olennaisista asioista.
LÄHDE: Lydman Kari: Olennaisuuskäsitteiden kasvava kirjo suurentaa odotuskuilua. Balanssi 1/2014 44-47.
12 kommenttia:
Olennaisuutta olemme tarkastuksessa aina käyttäneet. Mutta perinteinen tapa on ollut, että vasta työn loppuvaiheessa. Kun mahdolliset virheet on kasassa olemme ottaneet kantaa olennaisuuteen. Mutta vain jos niitä on löytynyt olemme pohtineet olennaisuutta.
TILAn laadunvalvonnan mukaan ilmeisesti tämä on edelleen tapana; olennaisutta ei määritellä kovin usein eikä oikeaan paikkaan työtä.
Epäilemättä olennaisuuden käyttö tarkastuksessa on varsin monimutkainen asia. Se, miten suunnitteluvaiheessa olennaisuus tilinpäätöstasolla murretaan alas toteuttamista varten saldo- tai liiketapahtumatasolle riskitason perusteella on meille (vielä) opettamatta...
Alan gurun kanssa PW:n kanssa meillä on ollut kursseilla jatkuva erimielisyys siitä, mikä on olennaisuuden taso tarkastuksessa; mun on aina paljon korkeampi kuin hänen... Työtavoissamme on ilmeisesti selviä eroja...
Tilintarkastuksen varmuustasosta puhuttaessa tulisi minusta väärinkäsityksen välttämiseksi myös käyttää ISA:n pitkää määritelmää kohtuullisesta varmuudesta: Se on korkea muttei kuitenkaan absoluuttinen. Määritelmä myös antaa oikeamman kuvan tilintarkastuksen oikeasta luonteesta.
Pienyritystilintarkastuksessa olennaisuuden arviointia käytetään tilintarkastussuunnitelmaa laadittaessa (Arens, Alvin A. – Loebbecke, James K. (2000) Auditing: An Integrated Approach. Eighth edition. Prentice-Hall, Inc. New Jersey, 251-252) ja tilinpäätöstarkastuksen tuloksia arvioitaessa (Arens - Loebbecke 2000, 256-257). Nämä arviot ovat moraalisia kannanottoja siitä, kuinka suuri virhe riskianalyysi huomioon ottaen tilinpäätökseen sallitaan. Tällöin tilintarkastajan tulisi tuntea sidosryhmänsä ja tietää, millaisiin päätöksiin tarkastettavaa tilinpäätösinformaatiota käytetään. Käytännössä tilintarkastajat eivät tunne näitä seikkoja (Arens - Loebbecke 2000, 250).
Olennaisuuden mittaamisesta KHT Hannu Koskinen (Koskinen, Hannu E. 1999 Tilinpäätöksen lainmukaisuus ja tilintarkastuskertomus – Oikeudellinen tutkimus osakeyhtiön tilinpäätöksen virheiden ja puutteiden olennaisuudesta sekä niiden vaikutuksesta tilintarkastuskertomuksen sisältöön. Akateeminen väitöskirja, Finnpublishers Oy, Saarijärvi.)toteaa, ettei olennaisuus vertailupohjaa vastaan ole yksiselitteinen ja arvioikin, että tilinpäätöksen yli 10 % virhe vertailupohjaa vastaan on olennainen. Toisaalta tilinpäätöksen alle 5 %:n virhe vertailupohjaa vastaan ei ole olennainen. Virhevälin 5-10 % vertailupohjasta hän määrittelee ”joustovaraksi”, jota tilintarkastajan tulee arvioida yksilöllisesti.
Käsitykseni on, että niin USA:n kuin IAASB:n standardit perustuvat samaan opilliseen taustaan johon viittaat.
Itse katson, tilinpäätöksen käyttäjän tunteminen/tunnistaminen on yksi osa käsityksessä yrityksestä. Käsitys jota siten tilintarkastaja käyttää pohdinnassaan olennaisuudesta ja sen määrittämisessä. Käyttäjää on siksi aina pohdittava ja selvitettävä.
Normitapauksessa yrityksellä on velkaa pankille. Pankki on tuolloin keskeinen tilinpäätöksen käyttäjä ja pankinjohtaja kiinnostunut siitä mitä jää viivan alle, erityisesti rahoitustulos mm. lyhennyksiin. Olennaisuuden määrittäminen lähteekin ensisijaisesti silloin näistä tekijöistä.
Olennaisuudessa on aina eri vyöhykkeitä. Yksi kulkee pankinjohtajan kulmakarvojen kohottamisen ja hiessa olevan otsan välissä; joko "suurin olennaisuus" lähestyy tai on jo ylitetty!
Olennaisuuspohdinnassa itse koen ongelmaksi sen miten saan sen osaksi tilintarkastuksen tuottavuutta, samalla ehkäisten "overauditingiin" pienriskisissä toimeksiannoissa.
Arens - Loebecken teos perustuu 10 GAAS (Generally accepted auditig standards)-standardiin, jotka ovat alunperin kehitetty jopa 30 vuotta aikaisemmin kuin nämä meidän kummastelemamme ISA-standardit. Eurooppalainen tilintarkastus taas perustuu Union Européenne des Experts Comtables Economiques et Financiers:in ohjeisiin, jotka olivat keskeisessä asemassa, kun 1975 suoritin tilintarkastajatentin.
Itse koen mahtavaksi asiaksi että meillä on nyt globaaliset standardit.
Niiden oppiminen ei ole kiinni siitä, mitä meillä kaupallisesti kannattaa julkaista tai osaamista jaella muille maailmalta löytyy netin aikakaudella vaikka mitä!
Kun standardit ovat niin monimutkaiset ja työläästi noudatettavat pienille yhtiöille ja yhteisöille niitä olisi hyödyllistä yksinkertaistaa. Standardien edellyttämän byrokratian hoitamiseksi tehty dokumentointi saattaa viedä työaikaa pikkuyhteisöjen tarkastuksissa enemmän kuin varsinainen tilintarkastukseksi koettu työ.
Tulevaisuuden kehitys näyttäisi vievän siihen, että pienempien yritysten tilintarkastukset kehittyvät omaan suuntaansa ja suurempien yritysten tilintarkastukset omaansa.
Tai sitten emme osaa hyödyntää riittävästi ISA:n vaatimusten täyttämisestä koituvaa potentiaalista kaupallista hyötyä?
Asiakkaan toiminnan, toimialan ja sisäisen valvonnan ymmärtäminen kun on yksi ISA:n vaatimus. Tätä paperille raapustettua tietämystä voisikin sitten käyttää lisäpalvelujen myyntiin!
Näin ainakin Ruotsissa - vertaa FAR:n pääsihteerin kirjoitusta http://danbrannstrom.se/nyckeln-till-kvalitet-ar-att-forsta-verksamheten
Sama henki on havaittavissa kun hän oikeuttaa ns kombitoimeksiannon olemassaoloa; tilintarkastajan osaaminen tulee näin samalla koko yhteiskunnan hyödyksi! http://danbrannstrom.se/nyttan-av-kombiuppdragen
Vieras ajatus meillä, mutta...
TilinpäätösDirektiivin johdannossa suhtaudutaan kielteisesti tilintarkastuksen ulottamiseen pienyrityksiin. ”- - Tilintarkastusvelvollisuuden ei tulisi koskea pienten yritysten vuositilinpäätöksiä, koska tilintarkastus voi olla merkittävä hallinnollinen rasite tähän luokkaan kuuluville yrityksille ja koska monissa pienissä yrityksissä samat henkilöt ovat sekä osakkeenomistajia että johtajia, minkä vuoksi heillä ei ole suurta tarvetta saada tilinpäätökselle ulkopuolista varmennusta.”
Näyttäisi - ainakin eurooppalaisela tasolla - lisääntyvän paine tilintarkastusvelvollisuuden rajoittamiseen.
Konsultointi voi olla hyvä potentiaalinen suuntautumisvaihtoehto pienyritystilintarkastukselle. Voisi ajatella, että Torpon väitöskirjassa esitetty kolmitahoneuvottelu olevan mahdollista.
Kun direktiivi puhuu tilintarkastuksesta se tarkoittaa juuri ISA:n mukaisesti suoritettua varmennustoimeksiantoa.
Periaatteessa se on myös avoin tilinpäätöksen muunlaiselle varmennukselle.
Tarkistus 62 sanoo, että "Jäsenvaltiot voivat vahvistaa sääntöjä pienten yritysten tilinpäätöksen rajoitetun varmuuden antavasta varmennustoimeksiannosta lakisääteisen tilintarkastuksen sijasta." (Ruots. teksti "begränsad revision/limited assurance engagement”).
Siten EU avaa pienten kohdalle polun myös muulle varmennusmuodolle kuin ISA-tilintarkastukselle. Käytännössä suoraan ISRE 2400 tai siihen perustuvalle, ehkä laajennetulle.
Jos se, että EU ja direktiivi puhuu "tilinpäätöksen varmennuksesta" on eräänlainen avaus, joka tunnustaa tilintarkastajan palvelujen monimuotoisuusvaatimuksen!
ISA-tilintarkastusta on nähtävä kaikenkattavana, joka paikkaa penkovana ja nimenomaan korkealla varmuudella antavana varmennusmuotona ja jonka korkean laadun toteutumisen tarkastamiseksi vaaditaan vääjäämättä laajaa dokumentointia.
Pienyhteisöjen tilintarkastusta tulkittaessa herää kysymys: kuinka kauan Suomessa voidaan soveltaa virallisellakaan tasolla vain yhtä taloudellisen raportoinnin varmennustapaa –tilintarkastusta. Näyttäisi ilmeiseltä, että tilintarkastuksen yhdenmukainen suorittaminen toisaalta pörssiyhtiöissä ja toisaalta pienyhtiöissä ei anna mahdollisuuksia pienyhtiöiden tilintarkastuksen ammatilliseen harkintaan. Pienyhtiöiden tilintarkastajat eivät näytä saavan enää käyttää vapaasti hiljaisen tiedon voimavaraansa, kun pitää keskittyä siihen, että laajamittaisten tilintarkastussuositusten yksityiskohtien ohjeistus näkyy heidän työssään. Kuitenkin mitä pienemmästä kohdeyhtiöstä on kysymys, sitä vähemmän siihen liittyy ISA-standardien soveltamista edellyttäviä olennaisia riskejä.
Taloudellisen raportoinnin luotettavuuden varmentamisessa voidaan pk-yrityksissä saavuttaa tilinpäätöksen käyttäjien kannalta riittävä varmuustaso muillakin tavoin kuin ISA-standardien mukaisella tilintarkastuksella. Standardit ovat tarkoituksenmukaisia vain listatuille ja suurille yhtiöille. Tulevaisuuden kehitys näyttäisi vievän siihen, että pienempien yritysten tilintarkastukset kehittyvät omaan suuntaansa ja suurempien yritysten tilintarkastukset omaansa. Tämä näkemys saa tukea lähitulevaisuudessa tilintarkastusdirektiivin uudistumisenkin myötä. Hyvää tilintarkastustapaa voidaan noudattaa myös sellaisissa varmennuspalveluissa, jotka eivät ISA-standardien perimmäistä alaviitettä täyttäisikään.
Aivan samaa mieltä kanssasi.
Kysymys siitä miten kauan tämä jatkuu ei ole enää oppi- vaan kaupallinen kysymys.
Vertaa http://t.co/qpaCShDhVk
Neljän suuren valta on todella suuri. Asiat Kht-yhdistyksessä pyörivät niiden ehdoilla.
Lähetä kommentti