Pohjoismainen tilintarkastajaliitto (NRF) on vuoden 2014
alkupuolella perustanut projektiryhmän suunnittelemaan yhteistä pohjoismaista
pk-yritysten tilintarkastusstandardia (Standard for Audits of Small Entities;
SASE). Projektin tarkoituksena on laatia yksinkertainen, käytännönläheinen,
kustannustehokas, periaatepohjainen tilintarkastusstandardi pk-yritysten
tilintarkastuksiin. Sen ei ole tarkoitus
perustua suoraan ISA-standardeihin. Dokumentaatiovaatimuksia vähennetään
ISA-tarkastukseen vertailtaessa.
Projektin kestoksi on arvioitu noin kaksi vuotta. Se on niin pitkällä, ettei
sen läpiviemisestä enää ole epäilyksiä. Pohjoismainen pk-yritysten
tilintarkastusstandardi on tulevaisuudessa todennäköinen vaihtoehto
kansalliselle tilintarkastusstandardille.
Suomessa
pienyritysmiljööseen tuotettu teos ”ISA-standardien soveltaminen
pk-yhteisöjen tilintarkastuksessa 2012” ei ollut allekirjoittaneen käsityksen
mukaan ratkaisu asiaan varsinkaan, kun sen asema näyttää jääneen alan ammattikunnan
piireissäkin epäviralliseksi, tulkintani mukaan jopa epäselväksi. Toisin sanoen
ainakin useat pienyritystilintarkastajat ovat suhtautuneet kirjaan epäluuloisesti
eikä asianomaisia ohjeita ole tunnustettu alan normeiksi.
Tilintarkastussuositusten pienille yhtiöille tulisi olla pragmaattisia ja
selkokielisiä. Sittenkään niillä ei ole muodostettavissa selkeää normistoa
suomalaisen pienyhteisön tilintarkastuksen kokonaisuudesta. Normisto tulisi
rakentaa vallitsevan hyvän tilintarkastustavan pohjalta sellaiseksi, että se
mahdollistaisi jokaiselle yksilölliselle tilintarkastajalle mahdollisuuden
henkilökohtaisiin harkintoihin. Sovellettavasta normistosta huolimatta
tilintarkastus ei käytännössä toteudu yhdellä tilintarkastustavalla, vaan
toimeksiantokohtaisesti tarkastajansa ammatillista skeptisyyttä soveltaen.
4 kommenttia:
Rohkenen epäillä, että SASE:lla on varsin kuoppainen tie edessään! Balanssilehdessä 3/2015 on Tapani Vuopalan varsin perusteellinen selostus SASE:sta. Jutusta selviää myös tiekartta jota pitkin on tarkoitus edetä tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä on samalla kommenttini ja kannanottoni siihen, onko prosessi jo ”niin pitkällä, ettei sen läpiviemisestä enää ole epäilyksiä”.
Ensimmäisenä etappina olisi saada standardi yhdeksi hyvän tilintarkastustavan lähteeksi. Jutun kirjoittajan mukaan tämä syntyisi ikäänkuin automaattisesti kun se "saa taakseen ns. kentän hyväksynnän". Tämä "tilintarkastajien joukkovoimalla" aikaansaatu tila velvoittaisi kirjoittajan mukaan viranomaisia ja tilintarkastusvalvontaa.
Toisena etappina olisi, että SASE:n "tulisi saavuttaa asema, jossa sen katsotaan olevan yhteensopiva ISA-normiston kanssa (ISA-compatible)" johon ollaan hakemassa ISA-standardilaatija/-omistaja IAASB:n kannanottoa.
Lisäksi Suomen lainsäädännöstä pitää löytää ”SASE:n mentävä kolo”, vaikka väliaikainenkin ja tietyille jäsenvaltioille kohdistettu. Jutussa todetaankin, että "heti, kun EU:ssa on yhteisesti hyväksytyt ISA-standardit, lakkaa kaikkien kansallisesti annettujen tilintarkastusstandardien soveltaminen osana hyvää tilintarkastustapaa".
Onko näissä jutussa esitetyissä ”reunaehtojen” toteutumisessa realismia?
Ensimmäinen etappi näyttää perustuvan ja viittaavaan ”pre-tilintarkastusstandardien aikakauteen” jolloin mm. ”hyvä tilintarkastustapa on sitä mikä on hyvä käytäntö tilintarkastajien keskuudessa”. Tämän relevanttiutta tänä päivänä voitaneen epäillä, ei tilintarkastajayhdistysten toimeenpannulla ”huutoäänestyksellä” voi olla mitään ratkaisevaa merkitystä.
Toisen etapin toteutuminen käsitykseni mukaan vaatii, että IAASB pyörtää aikaisemmat kannanottonsa, siitä mikä on ”tilintarkastus”. Miten standardi, josta ISA-standardeihin verrattuna puuttuu useita elementtejä, elementtien sisältöjä on muunnettu, rakenne aivan toisenlainen, jne, edelleen voisi olla ”yhteensopiva” tai ”ristiriitainen” sen kanssa? – Että tämä tapahtuu vasta nyt, on valitettavasti merkki siitä, että NRF on mennyt soitellen sotaan!
Onko realismia olettaa, että Suomen lainsäätäjät olisivat valmiit ottamaan käyttöön väliaikaiseksi tarkoitetun jäsenvaltio-optio ja joka oikeasti on tarkoitettu niille kolmelle jäsenvaltiolle, joiden ISA-standardien implementointi on vielä kesken?
On myös reunaehto joka Tapani Vuopalan selostuksessa jää kokonaan vailla huomiota ja jonka merkitys ohittaa kaikki edellä mainitut; elämme nyt Suomessa aikaa jossa on vahva tahto normien purkamiseen – ei niiden lisäämiseen. Tavoitteena on maamme taloustilanteen radikaalinen parantaminen. Tästä näkövinkkelistä Suomen Tilintarkastajat ry:n tulisi arvioida ehdotuksensa tämän tarkoituksen toteuttamiseksi; mikä on SASE:n kontribuutio?
Monet vanhan polven tilintarkastajat kokevat kyllä SASE:n installoinnin normien purkamiseksi. Tämän hetken tuoretta Turun hovioikeuden antamaa ratkaisua (Turun hovioikeus 25.2.2015, tuomio nro 173, dnro S 14/411, vailla lainvoimaa), jolla erään osuuskunnan tilintarkastajat tuomittiin maksamaan vahingonkorvausta osuuskunnalle sen kirjanpitäjän tekemän kavalluksen vuoksi. Tapauksessa tilintarkastajien katsottiin menetelleen vahingonkorvausvastuun perustavalla tavalla huolimattomasti, koska he eivät olleet tehneet riittävää riskianalyysiä tarkastuksen kohteesta.
Hovioikeus katsoi, että mikäli tilintarkastajat olisivat toimineet huolellisesti, kirjanpitäjän väärinkäytökset olisi havaittu ja niiden jatkuminen olisi voitu estää. Varsinkin ratkaisun perustelut viittaavat siihen, ettei standardipohjainen ajattelu suomalaisessa tilintarkastuksessa riitä.
Käsitykseni mukaan, ISA-standardit eivät häviä minnekään vaan saisimme vain uuden normiston vanhan rinnalle. Kun SASE "pyrkii kalifiksi kalifin paikalle" se ei myöskään voi olla kovin erilainen, ei-yhteensopiva. Tämä koskee myös väärinkäytökseen liittyvät kohdat, miten ne voisivat olla erilaiset kuin ISA:ssa? SASE:kin mainitsee "fraud"-sanaa 24 kohdassa ja jokaisessa näistä tilintarkastajan pitää saada se oikealla tavalla huomioitu ja toteutettu!
Tilintarkastajan vastuun näkövinkkelistä tilanne on mahdoton, jos oikeus sisällyttää "hyvään tilintarkastustapaan" vaatimuksia, joita ei oikein noudatetuissa standardeissa ole.
Toisiko SASE helpotusta tähän? Käsitykseni mukaan riskit voisivat tulla jopa suuremmiksi SASE:ssa koska se sisältää runsaasti "the auditor shall consider"-vaatimuksia. Näiden kohtien tulkitseminen jotenkin vapaaehtoisiksi voisi houkutteleva - mutta varsin riskaabelia hommaa.
SASEn etu on laadunvalvontaa toimeen pantaessa. Laadunvalvontakaavake tulee käsitykseni rakennettavaksi SASEn varaan. Nykyisin kysymyspatteristossa on kysymyksiä, joiden tulkinta ei ole yksiselitteistä. Kun laadunvalvoja ei hallitse kysymyksiänsä, hyvätkin vastaukset voidaan tulkita moitteen aiheuttavaksi.
SASE on suppeampi ja on aikaisempaa todennäköisempää, että kysyjä ja vastaaja tulkitsevat asian samalla tavalla. Ongelmallista laadunvalvonnassa on, ettei sen tuloksesta voi valittaa ennen kuin valvonta on aiheuttanut todellisen sanktion.
Lähetä kommentti