JOHTOPÄÄTÖKSIÄ TILINTARKASTUSSTANDARDEISTA

Tilintarkastusstandardeista muutamat nousevat olennaisiksi nykyisessä pienyritystilin-tarkastuskentässä. Kaikkien tilintarkastusstandardien soveltamista kaikkiin pienyritystilin-tarkastuksiin ei ole käytännössä pidetty tarpeellisena. IFAC:n hallituksessakin on kannettu huolta siitä, että standardit saattavat muodostua pk-yrityksille jopa liian raskaiksi.  Toisaalta standardien soveltamisohjeissakin on lähdetty ”ammatillisen harkinnan periaatteesta”, jolla päätoimiset tilintarkastajat olivat jo haastattelujen perusteella tiedostaneet riskiperusteisen ajattelun tilintarkastuksessa^[1]. Riski-käsitteen ymmärtämisessä oli tosin havaittavissa horjuvuutta. Riskiperusteisessa ajattelussa tavoitellaan ISA-standardien noudattamista, ja sitä kautta tilintarkastuksen aiheuttama yritysten hallinnollinen taakka kasvaa. ISA-standardien tiukkaan noudattamiseen antaa ammatillinen harkinta hieman joustavuutta.

Melkoinen osa standardeista koetaan empiirisen aineiston perusteella sellaiseksi painolastiksi, jolle on mahdotonta löytää soveltamistapaa. Niinpä standardisääntely saattaa suunnata tilintarkastajan työn ja huomion toissijaisiin asioihin. Tilintarkastusstandardeissa muodolla on taipumus syrjäyttää sisältö. Varsinaista tilintarkastusta ei ole tulkittavissa varauksetta käyttökelpoisimmaksi varmennustavaksi pienyrityksissä. Näin ollen on syytä suhtautua kielteisesti siihen, että IFAC:n kansainvälisille tilintarkastus-standardeille annetaan nykyistä laajempaa sitovuutta etenkään pienyritysmiljöössä. Haastatteluvastausten mukaan tilintarkastajat ovat valmiita kehittämään tilintarkastus-työtään, jos he tunnistaisivat normista asiakasyrityksensä. Nykyisistä normeista he eivät aina asiakastaan tunnista.

Tutkimukseni empirian perusteella sain käsityksen, etteivät tilintarkas-tusalan standardit ole soveltuneet pienyritysten tilintarkastuksiin Suomessa. ISA-standardien mukaan tehty pienyrityksen vuositilintarkastus vie aikaa tehokkaillakin työmenetelmillä 12 tuntia (Cowperthwaite, 2014, 10). Suomessa tilintarkastuskustannukset pienyrityksissä eivät ole yltäneet näin laajaan tarkastukseen, sillä suomalainen tilintarkastus on perinteisesti maailman halvimpia (kauppa- ja teollisuusministeriö 2006, 46; Hertsi 2014). Kilpailutilanne suomalaisilla tilintarkastusmarkkinoilla tuskin sallii kahden päivän tilintarkastuksia jatkossakaan, ei ainakaan asunto-osakeyhtiöissä eikä yhdistyksissä, jotka ovat maassamme ainakin nykytilanteessa tilintarkastajien tyypillistä työsarkaa. Globaalisella tasolla on käyty keskustelua, voiko ”one size fits for all” -pohjalta (eli yhdet suositukset koko tilintarkastustoimintaan) yleensä kehittää tilintarkastus-standardeja (Cowperthwaite, 2014). Nykyisen suomalaisen tilintarkastuksen tasosta herää epäily, onko se tuloksiltaan vain review-tasoista, kun siihen käytetty aikakin on Cowperthwaiten analyysin työmäärään suhteutettuna sen suuntainen (Cowperthwaite, 2017, 9–11).

 

LÄHTEET: Cowperthwaite, Phil (2014) An audit is an audit, or is it?  http://www.cpacanada.ca/en/cpa-magazine/Articles/an-audit-is-an-audit-or-is-it >, haettu 11.10.2014.

 

Cowperthwaite, Phil (2017) Anatomy of a 7-Hour Review of Micro-Entities Using CSRE 2400. The Canadian Institute of Chartered Accountants https://www.cpacanada.ca/en/business-and-accounting-resources/audit-and-assurance/standards-other-than-cas/publications/anatomy-of-a-seven-hour-review >, haettu 12.10.2017.

---

[1] Riskiperusteisessa tilintarkastuksessa on ydinajatuksena tilintarkastusriskin alentaminen hyväksyttävän alhaiselle tasolle. Nykyiset suositukset (standardit) painottavat kyseistä ajatusta pk-yhteisöjen tilintarkastusprosessissa.