OLENNAISUUS TILINTARKASTUKSESSA

 

Tilintarkastus on suunniteltava siten, että tarkastaja voi kohtuudella uskoa havaitsevansa olennaiset kirjanpidon, tilinpäätöksen ja hallinnon virheet. Olennaisuuden periaate (materiality) on sekä tilinpäätöksen laadintaa että tilintarkastusta määrittävä konventio.  “Tilintarkastajan tulisi tilintarkastusta suorittaessaan ottaa huomioon olennaisuus ja sen suhde tilintarkastusriskiin”. Olennaisen tiedon KHT-yhdistys määritteli käyttämällä tiedon suhdetta taloudellisiin päätöksiin. Tieto on olennainen, jos sen poisjättö tai totuudesta poikkeava esittäminen muuttaa tilinpäätösinformaation perusteella tehtävää.

Olennaisuuden  tunnistaminen perustuu tilintarkastajan ammatilliseen harkintaan. Tätä harkintaa tilintarkastaja suorittaa erityisesti tilintarkastussuunnitelmaa tehdessään ja määritellessään olennaisuusrajat virheiden ja puutteiden havaitsemiselle. Tilintarkastajan tulee tilintarkastusta suunnitellessaan arvioida sellaisen eurosumman määrä, mikä on olennainen kyseisessä tilinpäätöksessä. Eräs lähestymistapa olennaisuuden sovellettavaa arvoa määriteltäessä on käyttää suhteellisesti laskettuja tunnuslukuja esimerkiksi vuosituloksesta ennen veroja, liikevaihdosta tai taseen loppusummasta. Olennaisuuden arviointi edellä mainitusta ”vuosituloksesta ennen veroja” ei sovellu, mikäli tarkastuskohteessa lähestytään nollatulosta. Näissä tapauksissa olennaisuutta tulee tarkastella liikevaihtoa tai jotain vastaavaa tunnuslukua vastaan. Olennaisuuden määrittely vaatii päättelykykyä. Tilintarkastaja voi tilintarkastusta suunnitellessaan soveltaa olennaisuusrajaa alhaisempana kuin tarkastuksen tuloksia arvioidessaan.

Olennaisuus ei ole objektiivinen  käsite, ja sitä on siten vaikea mitata. Mikä on olennaista ja mikä ei, on loppujen lopuksi arvionvarainen kysymys eli se pohjautuu ammatilliseen harkintaan ja tietoon.  Tilintarkastajat käsittävät sen eri tavoin. Arvion lähtökohtana on yksittäisen tilintarkastajan osaaminen, kokemus, objektiivisuus jne. Tilintarkastajan tulee myös ottaa huomioon vaitiolovelvollisuusnäkökohdat ja mahdollinen korvausvastuu. Mikään yleinen olennaisuussuositus ei voi korvata ammatillista harkintaa. Käytännössä olennaisuuden arviointi on sitä paitsi moraalinen asia, johon tilintarkastajilla on hiljaiseen tietoon perustuvia arviointimenetelmiä. Tilintarkastajan tulee valvoa olennaisuuden periaatteen noudattamista. Sitä pidetään lähinnä anglosaksisella alueella yhtenä kirjanpidon keskeisistä konventioista. Olennaisuus riippuu tarkastelunäkökulmasta ja tarkastelevasta tahosta. Tilintarkastajien valvojat ottavat kantaa laadunvalvontaa ja kantelujen tutkintaa suorittaessaan siihen, onko olennaisuuden käsitettä riittävän huolellisesti noudatettu. Käsitettä on sovellettava sekä tilintarkastusta suunniteltaessa että arvioitaessa todettujen virheiden vaikutusta tilintarkastukseen. Olennaisuus on eräs merkittävistä käsitteistä tilintarkastussuosituskirjassa. Se on keskeinen elementti arvioitaessa tilintarkastuksen hyväksyttävyystasoa.

Suomessa tilintarkastuksen tavoitteen määrittelyssä  käytetään olennaisuuskäsitettä: Tilintarkastuksen tavoitteena on, että tilintarkastaja voi antaa lausunnon siitä, onko tilinpäätös kaikilta olennaisilta osin laadittu voimassa olevien säännösten ja määräysten mukaisesti ja antaako se kirjanpitolaissa tarkoitetulla tavalla oikeat ja riittävät tiedot tarkastuskohteen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta (oikea ja riittävä kuva). 

Olennaisuuden periaate kulkee käsi kädessä laskentatoimen luonteen kanssa. Laskentatoimessa ei voida todistaa, että yksi ainoa oikea päätös olisi aina oikea. Siinä operoidaan epävarmuuden vallitessa. Laskentatoimi sisältää monenlaisia arvostuskysymyksiä varsinkin taseen erissä. Niissä erilaisilla laskentatoimen soveltajilla on useita intressejä. Intressit saattavat muuntautua asenteellisiksi, jolloin voidaan soveltaa arvostusmenetelmiä, jotka johtavat tietyn suuntaisiin tuloksiin yhtiön menestymistason suhteen. Suuri osa laskentatoimen tuloksenjärjestelystä toteutetaan lain puitteissa, mutta yritysjohdolla ja sen lähipiirillä saattaa olla käytössä myös lainvastainen tuloksenjärjestely tavoitteenaan hyötymistarkoitus luovaa kirjanpitoa soveltaen. Viime vuosina on suomen kieleen tullut uusi sanonta ”luova kirjanpito”. Sillä tarkoitetaan kirjanpitosäännösten soveltamista uudella tavalla yleensä pyrkimyksenä tuloksen kirjanpidollinen parantaminen. Toisentyyppinen tilintarkastajan yleisesti tunnistama väärinkäytös on yrityksen varojen väärinkäyttäminen.