Kirjanpitolautakunnan (KILA) lausunnossa 1866/2011 käsitellään käteisvarojen kirjaamista yhden miehen yhtiössä. Kysymyksessä on yhtiö, jossa ainoa osakas on tehnyt lukuisia käteisnostoja yhtiön pankkitililtä ilman selitystä. Tilitoimistossa nostot on kirjattu nostoiksi kassaan. Lausunnossa korostetaan kirjanpidon erillään pitotehtävää, jonka mukaan kirjanpidon keskeisenä tehtävänä on pitää erillään muun muassa yrityksen ja yrittäjän varat. Ensisijainen velvollisuus kirjanpidon ja tilinpäätöksen laatimiseen on kirjanpitovelvollisella. Mitä enemmän kirjanpitoa hoitava yrityksen ulkopuolinen palveluntarjoaja itse ottaa kantaa tositteiden sisältöön, sitä laajemmaksi muodostuu hänen vastuunsa kirjanpidon oikeellisuudesta. Jos tilitoimisto laatii tositteen kirjanpitovelvollisen puolesta, on tilitoimiston siten selvitettävä kirjanpitovelvolliselta asianomaisen liiketapahtuman luonne ja huolehdittava, että kirjanpitovelvollinen merkitsee tositteeseen tarvittaessa hyväksymismerkintänsä.
Aikaisemmassa KILA:n lausunnossa 1770/2005 todetaan: ”Kohtuullinen määrä osakeyhtiön kassavaroja voidaan käytännössä tilapäisesti ja lyhytaikaisesti uskoa myös sen johtohenkilölle yhtiön maksuja varten tilitysvelvollisuutta vastaan”. Lausunnossa todetaan edelleen, että yhtiön kassavarojen on aina oltava todennettavissa. Jos rahat eivät ole yhtiön käytettävissä, kyse ei ole käteiskassasta, vaan muusta varojenkäytöstä, kuten osakaslainasta.
Kirjanpidon yleisohjeessa kirjanpidon menetelmistä ja aineistoista 1.2.2011 käsitellään muistiotositteiden laatimista liiketapahtumista, joihin ei liity toista osapuolta. Kun kyse on esimerkiksi osakkaan yksityistalouteen liittyvä siirto, kirjanpitovelvollisen on hyvän kirjanpitotavan mukaan laadittava ja varmennettava muistiotosite, josta käy ilmi kenen osakkaan lainasta on kyse. Jos kirjanpito on annettu toimeksiantona tilitoimistolle, tämän on selvitettävä liiketapahtuman luonne ja pyydettävä hyväksymismerkintä tositteeseen.
LÄHDE: Kirjanpitolautakunnan antamat lausunnot 2011/1866
4 kommenttia:
Tilannehan on samanlainen tilintarkastajan osalta. Tarkastuksessa esille tulleiden ja korjattavien virheiden osalta velvollisuus saada yrityksen - tai se jolle kirjanpidon hoito on luovutettu, eli tilitoimiston - tekemä ja muotovaatimukset täyttävä tosite tai muu hyväksyntää osoittava kirjallinen dokumentti. Lisävaatimuksena (tässäkin) on että ko henkilöllä on riittävä osaaminen ko asiassa, "nimi tähän" ei välttämättä riitä?
Tähän myös littynee kaupungilegenda tilintarkustusassistentista joka tietää mikä olisi oikea virheen korjaus mutta ei sitä ns. riippumattomuussyistä kerro vaan antaa yrityksen "kokeilla onneaan" kunnes oikea kirjaus löytyy!
Tilintarkastajan viimeinen ase on lausunnon antamatta jättäminen (a disclaimer of opinion).
Onkohan KILA innostunut tekemään ohjeensa KKO:n 2010:91 oikeustapauksesta, jossa tilitoimistolla oli osuutta rikokseen?
Tilisanomat 2/2011 antaa ohjeet - vähän samoin kuin KILA - "varmista kirjallisesti, että kyseessä on yrittäjän oma päätös". Ei siinä mitään, kun päätös on laillinen, mutta kun se on laiton - ja tilitoimisto sen tietää ja silti tekee kirjauksen? - Vertaan omaan toimialaamme: Tilintarkastajaa ei voi (tietenkään) pakottaa "laittomaan kertomukseen", jo moraali sen meillä estää, puhumattakaan laatu- ja eettistä säännöistämme. Emme antaisi kertomusta ja lopettaisimme liikesuhteen siihen.
Olisiko "nimi tähän"-paperi edes pelastanut tilitoimistoa ko. tapauksessa? Sanoisin, että tuskin. Vai olisiko pitänyt?
Kiitos kun jaoit asiaa aiheesta. Minun tuttuni on perustamassa pientä yritystä. Hänellä on ilmeisesti ongelmia näiden laskelmien kanssa. Mitä luulet, olisiko siinä tapauksessa hyvä palkata ammattilainen kirjanpitoon? https://www.taloushallintoa.fi/tilitoimistopalvelut
Lähetä kommentti