TILINTARKASTAJAN AMMATIN PAINOPISTE

Tilintarkastusyhdistyksissä on tällä vuosituhannella pyritty implementoimaan alalle kansainväliset standardit. Yhdistysten rooli on ollut hyvän tilintarkastustavan kehittämisessä ”keskeinen”. Tieteellinen tutkimus on tarkastellut kehityksen seurauksia. Vaasan yliopistossa on nyt tehty selvitys, jossa käytiin läpi 1200 konkurssiin menneen suomalaisen ja ruotsalaisyrityksen tilintarkastuskertomukset.

Konkurssia edeltävänä vuonna tilintarkastaja oli vain muutamassa tapauksessa huomauttanut siitä, että yrityksen toiminnan jatkuvuuteen liittyy riski. Suomessa huomautus löytyi viidessä prosentissa, Ruotsissa 17 prosentissa kaatuneista yrityksistä.

Tästä tutkijat päättelivät, että tilintarkastuksen laatu oli kummassakin maassa heikko; Suomessa vielä heikompi kuin Ruotsissa. Lisäksi puolelle konkurssiyritysten tilintarkastajista oli riittänyt pelkkä vakiomuotoinen tilintarkastuskertomus. Tilintarkastajien mielestä on riittävää, että kirjanpitäjä on velvollinen arvioimaan jatkuvuusriskiä. Tilintarkastajan vastuu on korkeintaan toissijaista!

Suomalaisen pk-yritysten tilintarkastajan työnkuva poikkeaa melko lailla niistä traditioista, joiden pohjalta standardit ovat muotoutuneet. Meillä tarvitaan tilintarkastusalalla järjestöä, joka pitää yllä sitä tilintarkastuskulttuuria, mikä maamme oloihin on muodostunut. Asiantuntemustamme ei voi ohittaa standardien korostamilla muotoseikoilla.

”Viime aikoina olen tehnyt tutkimustyötä konkurssin ennakoinnista. Erityisen kiinnostunut olen siitä, millaisia laadullisia mittareita tilintarkastajat käyttävät yrityksen konkurssin varhaisessa ennakoinnissa. Yritysten rahoituskriisien välttäminen edellyttää, että niiden uhka pystytään ennustamaan riittävän ajoissa. Mittareita on paljon, ja niiden käytöstä on vain vähän yksimielisyyttä.” (Teija Laitinen 2018)