OLENNAISUUS JA LUOVA KIRJANPITO

 

Suomessa tilintarkastuksen tavoitteen määrittelyssä käytetään olennaisuuskäsitettä: Tilintarkastuksen tavoitteena on, että tilintarkastaja voi antaa lausunnon siitä, onko tilinpäätös kaikilta olennaisilta osin laadittu voimassa olevien säännösten ja määräysten mukaisesti ja antaako se kirjanpitolaissa tarkoitetulla tavalla oikeat ja riittävät tiedot tarkastuskohteen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta (oikea ja riittävä kuva).

Olennaisuuden periaate kulkee käsi kädessä laskentatoimen luonteen kanssa. Laskentatoimessa ei voida todistaa, että yksi ainoa oikea päätös olisi aina oikea. Siinä operoidaan epävarmuuden vallitessa. Laskentatoimi sisältää monenlaisia arvostuskysymyksiä varsinkin taseen erissä. Niissä erilaisilla laskentatoimen soveltajilla on useita intressejä. Intressit saattavat muuntautua asenteellisiksi, jolloin voidaan soveltaa arvostusmenetelmiä, jotka johtavat tietyn suuntaisiin tuloksiin yhtiön menestymistason suhteen. Suuri osa laskentatoimen tuloksenjärjestelystä toteutetaan lain puitteissa, mutta yritysjohdolla ja sen lähipiirillä saattaa olla käytössä myös lainvastainen tuloksenjärjestely tavoitteenaan hyötymistarkoitus luovaa kirjanpitoa soveltaen. Viime vuosina on suomen kieleen tullut uusi sanonta ”luova kirjanpito”. Sillä tarkoitetaan kirjanpitosäännösten soveltamista uudella tavalla yleensä pyrkimyksenä tuloksen kirjanpidollinen parantaminen. Toisentyyppinen tilintarkastajan yleisesti tunnistama väärinkäytös on yrityksen varojen väärinkäyttäminen.