Allekirjoittanut
muodostanut käsityksen, etteivät nykyiset ISA-standardit sovellu pienten
yritysten tilintarkastuksiin Suomessa, eivätkä juuri muuallakaan. ISA-standardien
mukaan tehty mikroyrityksen vuositilintarkastus vie aikaa tehokkaillakin
työmenetelmillä 12 tuntia (Cowperthwaite, 2011, 10). Suomessa
tilintarkastuskustannukset mikroyrityksissä eivät ole yltäneet näin isoon
tarkastukseen, sillä suomalainen tilintarkastus on perinteisesti maailman
halvimpia. Kilpailutilanne suomalaisilla tilintarkastusmarkkinoilla tuskin sallii
kahden päivän tilintarkastuksia jatkossakaan, ei ainakaan asunto-osakeyhtiöissä
eikä yhdistyksissä, jotka ovat maassamme tilintarkastajien työsarkaa. Globaalisella tasolla on käyty keskustelua,
voiko one size fits for all-pohjalta (eli yhdet suositukset koko
tilintarkastustoimintaan) yleensä kehittää tilintarkastusstandardeja
(Cowperthwaite,
2014). Onko sitten harmonisoitu
tilintarkastus hyödyllistä ja miten sellaista voitaisiin toteuttaa?
Allekirjoittaneen käsityksen mukaan harmonisoinnista kansallisella tasolla on
se hyöty, että harmonisoitumisen toteuduttua tilintarkastajan intressiryhmät
tiedostavat paremmin, millainen varmennustoimeksianto on toteutettu.
Harmonisointi parantaa luottamusta. Paineet yhteisiin normeihin ovat
intressiryhmien taholta merkittävät. Sitä paitsi tilintarkastajakollegat
odottavat, että tilintarkastus on suoritettu jonkin – vaikkakin vain
kansallisen tai pohjoismaisen – normin mukaan.
Elämme sellaisessa yhteiskunnassa, jossa suositaan normeja ja laatua.
Suomessa
tilintarkastukset painottuvat pieniin ja pk-yrityksiin. Paineet
tilintarkastusvelvollisuuden alarajojen nostamiselle eli eurooppalaiseen
käytäntöön sopeutumiseen ovat lisääntymässä niin Suomessa kuin muissa
pohjoismaissa. Tällaiseen
tulokseen on päädytty myös Ruotsin FAR:n tulevaisuustutkimuksessa (FAR 2013,
48). Tutkimuksessa on arvioitu tarkastuksen yhteiskunnallista hyötyä. Pienten
toimijoiden eloon jäänti alalla edellyttää Ruotsissakin suunnan tarkistusta.
Siellä tähdätään uusiin, mahdollisesti useantyyppisiin varmennuspalveluihin.
Varmennuspalveluille on kysyntää tämänkin analyysin mukaan pk-sektorillakin.
Toisaalta tilintarkastusammattilaiset eivät ole innostuneita oman reviirinsä
häiritsemisestä.
Mahdollisena kehityssuuntana voi olla tilintarkastussuositusten
kansallinen soveltamisstandardi (BDO 2013). Hallinnollinen taakka olisi
tällaisessa soveltamisstandardissa ISA-standardia kevyempi. Varmentaminen
tehtäisiin samoin eettisin perusperiaattein kuin perinteinen tilintarkastuskin.
Tällöin pienyritysnäkökulmaa olisi mahdollista pitää keskeisesti esillä ja
tilintarkastajat voisivat säilyttää pääosiltaan aikaisemmin omaksumansa
tilintarkastustapansa. Tilintarkastajilla olisi mahdollista dynaamisesti
siirtyä kansalliseen standardiin (audit-lite) ja kehittää
konsultoivaa otettaan suhteessa asiakaskuntaansa. Sellaiset normit puoltaisivat paikkaansa, joilla
kyseisten yhteisöjen tilintarkastusta voidaan luontevasti kansallisesti
harmonisoida. Toisena argumenttina
kevennettyihin normeihin siirtymiselle on, että pk-yrityksissä pidetään tilintarkastusta
hallinnollisten rasitteiden mahdollisena lähteenä. Kolmas argumentti kevennetylle kansalliselle standardille on sen käytettävyys
työn ohjaukseen. Allekirjoittaneen mielestä tilintarkastaja vetoaa
ammatilliseen harkintaansa, kun standardit ovat niin monimutkaiset ja
määrältään mittavat, ettei niiden noudattaminen ole realistista. Audit-lite
pohjalta laaditun standardin noudattaminen olisi todennäköisesti nykytilannetta
kannustavampaa.
Kansallisen normituksen kielteisenä seurauksena on nähtävissä
kansainvälisen harmonisoinnin sivuuttaminen. Allekirjoittaneen käsityksen mukaan jo
eurooppalaisen ja myös amerikkalaisen taloushallinnon kulttuurierot eivät
mahdollista lähivuosina kansainvälisen harmonisoinnin etenemistä
pienyrityskontekstissa. ISA-standardien mukainen EU:n säätelemä tilintarkastus
on tarkoituksenmukaista noteeratuille ja rahoitusalan yhteisöille. Sen sijaan
säädelty, muotoihin keskittyvä tilintarkastus voi huonontaa pienen yrityksen
tilintarkastuksen laatua. Voiko yhteiskunta luottaa sellaiseen
tilintarkastukseen, joka on tehty ISA-standardien mukaan, mutta ei varmista sen
informaation luotettavuutta, jota tilintarkastaja on tarkastanut?
Allekirjoittaneen mielestä ISA-standardien käyttöä on pyrittävä rajoittamaan
sille toiminta-alueelle, johon ne soveltuvat. Toisaalta mikäli EU:n säädökset
sitä edellyttävät, joudutaan ISA-tilintarkastusta suorittamaan muillekin kuin edellä
mainituille yleisen edun kannalta merkittäville yhteisöille. Toisaalta
suomalainen hyvä tilintarkastustapa heijastunee ISA-standardien soveltamiseen
myös isommissa yrityksissä. Niiden installointiin liittynee piirteitä niin
sanotusta loose coupling:in soveltamisesta (Söderlund 2012, 25).
Pohjoismainen tilintarkastajaliitto (NRF) on vuoden 2014
alkupuolella perustanut projektiryhmän suunnittelemaan yhteistä pohjoismaista
pk-yritysten tilintarkastusstandardia (Standard for Audits of Small Entities;
SASE). Pohjoismainen pk-yritysten tilintarkastusstandardi on tulevaisuudessa
todennäköinen vaihtoehto kansalliselle tilintarkastusstandardille.
Kansallisen
tai pohjoismaisen standardin installointi saattaa johtaa käsitteelliseen
epäselvyyteen: antavatko (etenkin suuryritysten) tilintarkastajat
tilintarkastuksen arvon vain laajan, yksityiskohtaisen standardikirjan
määrittämälle työlle. Palataanko vuoteen 1950, jolloin tilimies eli HTM-GRM ei
minkäänlaisissa yhteyksissä saanut käyttää itsestään nimitystä ”hyväksytty
tilintarkastaja”? Tähän asti ”an audit is an audit”-periaate ei voi allekirjoittaneen
käsityksen mukaan kuitenkaan enää kauan toimia. Eurooppalainen
säädöskehitys tilinpäätösten laatimisesta on johtamassa tähän. Toisaalta kansallisen standardin mukainen
tarkastus on hyvä vaihtoehto, jota on helppo argumentoida, monelle
pk-yhteisölle. Tilintarkastuksen määrää ja laatua olisi mahdollista kehittää
sidosryhmienkin kannalta optimaaliseen suuntaan. Kansalliset tilinpäätöksen
varmistusnäkökohdat voitaisiin ottaa nykyistä luontevammin huomioon.
Suomessa
pienyritysmiljööseen tuotettu teos ”ISA-standardien soveltaminen
pk-yhteisöjen tilintarkastuksessa 2012” ei ollut allekirjoittaneen käsityksen
mukaan ratkaisu asiaan varsinkaan, kun sen asema näyttää jääneen alan ammattikunnan
piireissäkin epäviralliseksi, tulkintani mukaan jopa epäselväksi. Toisin sanoen
ainakin useat pienyritystilintarkastajat ovat suhtautuneet kirjaan epäluuloisesti
eikä asianomaisia ohjeita ole tunnustettu alan normeiksi.
Tilintarkastussuositusten pienille yhtiöille tulisi olla pragmaattisia ja
selkokielisiä. Sittenkään niillä ei ole muodostettavissa selkeää normistoa
suomalaisen pienyhteisön tilintarkastuksen kokonaisuudesta. Normisto tulisi
rakentaa vallitsevan hyvän tilintarkastustavan pohjalta sellaiseksi, että se
mahdollistaisi jokaiselle yksilölliselle tilintarkastajalle mahdollisuuden
henkilökohtaisiin harkintoihin. Sovellettavasta normistosta huolimatta
tilintarkastus ei käytännössä toteudu yhdellä tilintarkastustavalla, vaan
toimeksiantokohtaisesti tarkastajansa ammatillista skeptisyyttä soveltaen.
Turku 19.11.2015
Rauno Satopää, KHT, Turku
LÄHTEET:
BDO (2013) Worth Knowing About the Danish Business Authority’s Assurance
Standard for Small Enterprises, http://www.bdo.dk/Publikationer/Publikationer/VaVo_ENG_The%20Danish%20Business%20Authoritys%20Assurance%20Standard%20for%20Small%20Enterprises.pdf>, haettu
11.12.2013.
Cowperthwaite, Phil (2011) Anatomy of a 12-Hour Audit of Micro-Entities
Using International Standards on Auditing. The Canadian Institute of Chartered
Accountants http://www.cica.ca/applying-the-standards/auditing-and-assurance/resources/item49214.pdf > haettu
22.10.2014
Cowperthwaite, Phil
(2014) An audit is an
audit, or is it? http://www.cpacanada.ca/en/cpa-magazine/Articles/an-audit-is-an-audit-or-is-it>, haettu 11.10.2014
FAR (2013) Framtidens rådgivning, redovisning och revision – en resa mot år
2025. Kairos Future.http://www.far.se/PageFiles/10453/FAR_rapport_Kairos%20Future_ensidig.pdf >, haettu 9.10.2013.
Söderlund, Karolina (2012) Den finländska redovisningsnormeringen
i korstrycket mellan institutionaliserad teori och
internationella standarder. Väitöskirja Åbo Akademi, Turku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti