Tilintarkastustapa (hyvä tilintarkastustapa yhteydessä) on tapanormisto, jota noudatetaan tilintarkastajien keskuudessa. Se on virkamiesten hallintotapaa vastaava normisto. Tilintarkastustavan avulla tilintarkastuspalvelujen käyttäjät ja sivulliset voivat arvioida, mitä tilintarkastajan velvollisuuksiin kuuluu ja onko tilintarkastaja toiminut jossain tilanteessa asian mukaisesti. Tilintarkastusta koskeva lainsäädäntö on valtio- /(osavaltio-) kohtaista. Tämän perusteella voidaan eritellä valtiokohtaisia normituksia. Suomen lainsäädännön mukaan tilintarkastuksessa tulee noudattaa hyvää tilintarkastustapaa. Tällaista normitusta nimitetään tässä tutkimuksessa suomalaiseksi hyväksi tilintarkastustavaksi.
Hyvä tilintarkastustapa kuvaa sitä, miten tilintarkastus on tehtävä asianmukaisesti. Se on elävä – hieman amebamainenkin – käsite. Mautz – Sharaf käyttävät ”asianmukaisesta tilintarkastustavasta” ilmausta ”due audit care”. Se saa sisältönsä heidän mukaansa kolmesta elementistä:
Ammatinharjoittamista koskevat säännöt (The Rules of Professional Conduct)
Yleisesti hyväksytty tilintarkastustapa (Generally Accepted Auditing Standards)
Tilintarkastustyön järjestelmälliset ohjeet (Codification of Statements on Auditing Procedure)
Juridisesti ajateltuna hyvän tilintarkastustavan noudattaminen on pakollista silloin, kun tilintarkastaja suorittaa tilintarkastuslaissa säädettyjä tehtäviä. Lainsäätäjän mukaan tilinpäätöksen laadinnassa noudatettava hyvä kirjanpitotapa ja tilintarkastajien soveltama hyvä tilintarkastustapa ovat tapaoikeutta (Satopää 2003).
Lähteet:
Mautz, R.K.-Sharaf, Hussein A (1972): The Philosophy of Auditing, 6th printing, USA
Satopää Rauno (2003): Suomalainen hyvä tilintarkastustapa pienyritysten tarkastuksissa : odotukset, sääntely, käytäntö, Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö.
ISBN 951-564-141-1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti