Kirjanpitolautakunnalta on haettu neuvoa, miten tulee kirjata ajoneuvoihin ja koneisiin kohdistuvat kulut kuljetus- tai kaivinkonepalveluita tarjoavissa liikkeissä. Tuloslaskelman järjestys kuvastaa ajatusta siitä, että kulu merkitään sitä ylemmäksi tuloslaskelmassa, mitä välittömämpi on sen yhteys ulkopuolisille luovutettavien hyödykkeiden aikaansaamiseen asianomaisen kirjanpitovelvollisen liiketoiminnassa. Tämän mukaisesti kirjanpitolautakunta perustaa lausuntonsa siihen, mikä on hakemuksen tarkoittaman liiketoiminnan luonne.
Koska palveluiden tuottamiseksi on tarvittavan kaluston oltava toimintakunnossa, kuuluvat huolto ja korjaus välittömästi palvelun aikaansaamiseksi tarvittaviin toimiin. Huolto- ja korjaustarve riippuu asianomaisen kaluston käytön määrästä palvelun tuottamisessa. Siten huolto- ja korjauspalvelut, joita kuljetus- tai koneyritys itse ostaa ulkopuolisilta toimintakapasiteettinsa ylläpitämiseen, merkitään KPA 1:1.1 §:n mukaisessa tuloslaskelmassa "Ulkopuolisiin palveluihin".
Vaihtoehtoisesti yritys voisi tuottaa nämä palvelut itse, jolloin tarvittava oma henkilötyö merkittäisiin tuloslaskelmassa erään ”Henkilöstökulut” ja materiaalit vastaavasti erään ”Aineet, tarvikkeet ja tavarat”. Viimeksi mainitut nimikkeet KPA 1:1.1 §:n tuloslaskelmakaavassa edeltävät "Ulkopuolisten palvelujen" tavoin kohtaa ”Poistot ja arvonalentumiset”. Eri yritysten valinnat huolto- ja korjauspalveluiden toteuttamistavassa voivat poiketa toisistaan. Tästä johtuen tilinpäätökset eivät olisi keskenään vertailukelpoisia, jos tällaiset palvelut ulkopuoliselta ostettuina merkittäisiin tuloslaskelmassa ”Ulkopuoliset palvelut" -erää alemmaksi hakemuksessa ehdotetulla tavalla erään "Liiketoiminnan muut kulut", joka on kohdan "Poistot ja arvonalentumiset" jälkeinen nimike.
Ulkomaiset tiemaksut, lauttamaksut ja vastaavat maksut tulee pääsääntöisesti merkitä nimikkeeseen ”Ulkopuoliset palvelut”. Nämä erät ovat yleensä välitön osa kuljetuspalvelun tuottamista, sillä kirjanpitovelvollinen maksaa ne voidakseen toteuttaa asiakkaaltaan saamansa kuljetustoimeksiannon. Nimikkeeseen ”Aineet, tarvikkeet ja tavarat” tulee merkitä kulut polttoaineista ja renkaista. Nämä aiheutuvat välittömästi kuljetus- tai kaivinkonepalvelun tuottamisesta. Ne sisältyvät myös asianomaisten kirjanpitovelvollisten vaihto-omaisuuteen taseessa. KPL 1:3 §:ssä tarkoitettuun hyvään kirjanpitotapaan kuuluvasta olennaisuuden periaatteesta kuitenkin seuraa, ettei yleensä ole tarpeen aktivoida hankintamenoa siitä polttoaineesta, joka on jo otettu käyttöön ja laskettu ajoneuvon tai koneen tankkiin.
Jos yrittäjällä mahdollisesti olevaan polttoainetankkiin hankitaan jatkuvasti täydennystä kulutusta vastaavasti ja määrän muutokset ovat vähäisiä, saadaan taseeseen merkitä ”normaalivaraston” hankintamenoksi sama rahamäärä tilikaudesta toiseen KPL 5:6.3 §:n nojalla. Nimikkeeseen ”Liiketoiminnan muut kulut” merkitään muut kuluerät, jotka liittyvät kirjanpitovelvolliseen itseensä kokonaisuutena, ja joita ei voi erikseen määrittää jonkun tietyn palvelun tai tuotteen osaksi. Tällaisia ovat yleensä mm. ulkopuolisilta ostettavat hallinnolliset palvelut, kuten kirjanpitopalvelut, lautakunnan aikaisemman lausunnon 1573/1999 mukaisesti. Lisäksi näihin kulueriin kuuluvat myös hakemuksessa mainitut pakolliset virallismaksut, kuten vakuutukset ja ajoneuvojen katsastusmaksut.
Tällaisella maksulla ei ole välitöntä yhteyttä kuljetus- tai kaivinkoneyrittäjän palvelusuoritteisiin, jotka ovat matka-, aika- tai urakkaperusteisia. Maksua voidaan luonnehtia ennemminkin lakimääräiseksi edellytykseksi, jonka suoritusvelvollisuus on täytettävä ennen, kuin kirjanpitovelvollinen voi laillisesti tarjota asianomaisella ajoneuvolla tai koneella palveluitaan asiakkaille. Vakuutukset ja katsastusmaksut voidaan rinnastaa siten kirjanpitovelvollisen yrityksen perustamismenoihin, kuten kaupparekisterimaksuihin. Näiden maksujen suorittaminen on edellytys yrityksen kokonaiskapasiteetin ylläpitämiseksi ja palveluhyödykkeen tarjoamiseksi.
Edellä sanottu koskee myös ajoneuvoveroa, joka ei ole luonteeltaan välittömästi kirjanpitovelvollisen tulokseen perustuva vero, jollainen merkittäisiin tuloslaskelmassa alemmaksi kohtaan ”Muut välittömät verot”.
Kirjanpitolautakunta korostaa lausuntonsa 1573/1999 tavoin, että mm. ulkopuolisiin palveluihin luettavat erät saattavat vaihdella toimialoittain. Tästä lausunnosta ilmeneviä periaatteita voidaan kuitenkin soveltaa muissakin kuin lausunnon tarkoittamissa yrityksissä ja muilla toimialoilla.
LÄHDE Kirjanpitolautakunnan lausunto 1854/2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti