Kirjanpitokirjojen tarkastus on lähes aina parasta aloittaa pääkirjasta: samalla voidaan tarkastaa tilinavauksen oikeellisuus. Tilinavausviennit tulee aina perustua edellisen tilikauden vahvistettuun tilinpäätökseen. Tilintarkastajan tulee todeta pöytäkirjasta, millainen tilinpäätös on viimeksi vahvistettu. Pääkirjasta on todettava kirjanpidon jatkuvuus tarkastamalla tilinavaus. Tilinavausviennit tulee verrata nimenomaisesti edellisen vuoden taseeseen.
Tilien tarkastuksessa pitäisi kiinnittää huomiota laskentatoimen ja sisäisen tarkkailun kehittämiseen ja käyttää määrättyjen valikoitujen asioiden tarkastamiseen kuin kaikkien asiapaperien tarkastamiseen valikoidulta ajanjaksolta.
Jos pääkirjassa on selväkielinen teksti, helpottaa tämä tilintarkastajan mahdollisuutta saada nopeasti yleiskuva tilivuoden tapahtumista. Erityisesti on huomioitava rahoitustilien kehitystä.
Miten ja kuinka paljon kirjanpitokirjoja tarkastetaan, jää jokaisen tilintarkastajan itsensä ratkaistavaksi. Kirjanpitokirjojen tarkastuksella ei ole mahdollista havaita kovin tehokkaasti väärinkäytöksiä, joten väärinkäytösriskeihin liittyvä skeptisyys on viime vuosina ilmeisesti vähentänyt kirjanpitokirjojen tarkastuksen painoarvoa. Käytännön ohjeena on esitetty päiväkirjaperusteista kahden kuukauden tositetarkastusta, jolloin tilintarkastaja seuraa tililuettelon johdonmukaista noudattamista.
LÄHDE: Vento Reino (1970) Yrityksen tilintarkastus, Ekonomia-sarja: Espoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti