Pienten yritysten tilintarkastusta ollaan kehittämässä pois jäykästä standardipakotteisesta ISA-tilintarkastuksesta käytännönläheisempään ja tehokkaampaan malliin.
Mahdollisena kehityssuuntana voi olla tilintarkastussuositusten kansallinen soveltamisstandardi. Hallinnollinen taakka olisi tällaisessa soveltamisstandardissa ISA-standardia kevyempi. Varmentaminen tehtäisiin samoin eettisin perusperiaattein kuin perinteinen tilintarkastuskin. Tällöin pienyritysnäkökulmaa olisi mahdollista pitää keskeisesti esillä ja tilintarkastajat voisivat säilyttää pääosiltaan aikaisemmin omaksumansa tilintarkastustapansa.
Pohjoismainen tilintarkastajaliitto (NRF) on vuoden 2014 alkupuolella perustanut projektiryhmän suunnittelemaan yhteistä pohjoismaista pk-yritysten tilintarkastusstandardia (the Nordic Audit Approach; Audit Standard for SMEs). Projektin tarkoituksena on laatia yksinkertainen, käytännönläheinen, kustannustehokas, periaatepohjainen tilintarkastusstandardi pk-yritysten tilintarkastuksiin. Sen ei ole tarkoitus perustua suoraan ISA-standardeihin. Dokumentaatiovaatimuksia vähennetään ISA-tarkastukseen vertailtaessa. Projektin kestoksi on arvioitu noin kaksi vuotta. Se on niin pitkällä, ettei sen läpiviemisestä enää ole epäilyksiä. Pohjoismainen pk-yritysten tilintarkastusstandardi saattaa olla tulevaisuuden vaihtoehto kansalliselle tilintarkastusstandardille.
4 kommenttia:
Hei Rauno. Mistä tiedät, että hanke on pitkällä. Ilmeisesti mitään tuloksia työstä ei ole julkaistu. Kahdessa vuodessa ei saada mitään todellista aikaan.
Yhteishankkeiden ongelma on se, että niistä tulee liian massiivisia, koska jokainen haluaa laittaa oman puumerkkinsä mukaan. Hankkeissa ei ole vahvaa auktoriteettia, joka sanoisi, nyt riitti, tehdään yksinkertainen menettely.
Yhteisestä paperista on pitkä matka käytännön toimenpiteisiin. On lausuntokierrosta joka lähtöön ja sitten paperi pitäisi hyväksyä.
Jos hyvää tahtoa olisi, jo nyt SME-tarkastusten valvonta suoritettaisiin kevyemmin ja vaatimukset olisivat kevyemmät. Valvonnasta elää hyvin suuri määrä ihmisiä (valvojat, sivutoimiset valvojat, johtajat, kouluttajat jne). Tuskin heillä on tahtoa tehdä itsensä tarpeettomiksi.
Miksi tällainen rähmä on alunperin otettu käyttöön. Taustalla on ollut puhdasta ahneutta enemmän kuin osaamattomuutta. Big4 yhtiöt ovat halunneet turvata oman kalliin organisaationsa tulot myös SME-yrityksiltä.
Pauli Vahtera
Yhdyn siihen ajatukseesi, että hankkeella saattaa olla kiviä tiellään. Ruotsissa Dan Brandström sanoi jo tosin alkukesästä, että projekti on edennyt niin pitkälle, ettei siltä voi kääntyä takaisin.
Ehkä ainakin Ruotsi on asiaan sitoutunut. Tanskassa on kokemuksia omasta mallistaan. Suomessa Tapani Vuopala uskoo, että standardi olisi käytössä kesäkuussa 2016.
Hyvää tahtoa nykyisessä laadunvalvonnassa ei paljoa ole. KHT-yhdistys on löytänyt munkkilatinansa standardeistaan. Niitä valvomaan Keskuskauppakamari on palkannut organisaation.
Paras ratkaisu olisi, jos suomalaiset yksin toimivat tilintarkastajat olisivat tehneet Suomen lainsäädäntöön ja olosuhteisiin sopivan suosituksen aivan kuten Tanskassa on nyt tehty. Asiakas päättäisi tehdäänkö suomalainen tilintarkastus vai turvaudutaanko munkkien hintavaan liturgiaan.
Itse on ole havainnut mitään "virallisia" merkkejä siitä, että jotain olisi tapahtumassa pienten yritysten tilintarkastuksen saralla. Esillä oleva uudelleenkirjoitettu tilintarkastuslaki näyttää sementoivan nykytilanteen ml. ISA:n aseman. Toki vielä puuttuu EU:n tilintarkastusdirektiivin implementointi. Tilinpäätösdirektiivin implementoiva työryhmä on kokonaan ohittanut tilintarkastusta koskevan osuuden ja jonka mukaan pieniä yrityksiä vapautetaan ISA-tilintarkastuksesta.
Ainut merkki olisi siis tämä NRF:n projekti.
Onko se "kala vai lintu"? Täyttääkö NRF standardin tekijälle asetettavia kovia kompetenssi-, objektiivisuus-, yms. vaatimuksia? Ainakaan avoimuuden vaatimuksia se ei minusta täytä; ensimmäistäkään virallista tiedotetta asiassa ei ole olemassa, ei NRF:n tai sen jäsenyhdistyksen toimesta julkaistua. Yhtään paperia ei ole siitä olemassa!
Huhut kertovat, että vuoden 2015 ensimmäisen neljänneksen aikana olisi 1. versio valmis suppean piirin koekäyttöön.
IFAC/IAASB:n käsitys on - ja joka on myös globaalisesti vallassa että "An Audit is an Audit"; "tilintarkastus" on terminä varattu ISA-standardin mukaiselle tilinpäätöksen varmentamiselle. Itse en usko että mitään muuta voida - eikä pitäisi - kutsua "tilintarkastukseksi". Sen sijaan tulisi puhua "tilinpäätöksen varmennuspalveluista". Monipuolisuutta (oikea varmennustapa oikeaan paikkaan) ja valinnanvapautta tarvitaan! ISA:n suureen työmäärään johtava "ongelma" on sen tavoittelema varmuustaso: "Korkea joskaan ei absoluuttinen". Vähemmällä pärjättäisiin monessa, monessa tapauksessa!
Varmennuksessa on globaalinen trendi havaittavissa: Useassa maassa voi jo lakisääteinen varmennus tapahtua ISRE 2400 review-standardiin perustuvan kansallisen standardin mukaan, mm. NRF:n jäsenmaassa Tanska. Samoin Virossa, Sveitsissä, ym.; USA:ssa se on vakiokamaa.
Tämä olisi ollut meilläkin vallan hyvä vaihtoehto - varsin pientoimistoille ja yksin toimiville tarkastajille! Onko esim. KHT-yhdistys hylännyt tämän vaihtoehdon mennessään tähän NRF-hommaan mukaan - ja ilman julkista tai edes sisäistä keskustelua - NRF:n NAA-projektiin?
(Jos NAA ei pohjaudu ISA:aan, onko se sittenkin review:n ja pohjoismaisen hallinnon tarkastuksen hybridi??)
Toisaalta onko Suomessa tehty kaikki mitä voidaan "ISA:n haittojen lieventämiseen"? Suomalaiselle tilintarkastajalle ISA:n mukainen dokumentointi on vaikea ainakin kahdesta syystä. Ensimmäinen on tehokkaan ja automatisointia mahdollistavan työvälineen puuttuminen; tasoero Skandinavian maiden tarjonnan laatuun on vallan suuri. Toinen on taito soveltaa ISA-standardeja pieneen kohteeseen. Tämä osaaminen ei tule itsestään vaan vaati kouluttautumista - johon aineistoa suomeksi ei vaan ole olemassa julkisesti.
En usko, että ISA häviää minnekään. NRF:n projekti - jos onnistuu - tulee parhaimmillaan vain vaihtoehdoksi ISA:lle. Toisaalta haluanko pienyritystarkastajana että standardin käytännön soveltaminen annetaan NRF:n - siis todellisuudessa B4:n käsiin?
Edessä on vielä pitkä polku....
Kaksi näkökohtaa tulee näistä kommenteistanne mieleeni:
Lähtökohtatilanne on Suomessa erilainen: Tilintarkastajia on Suomessa ollut perinteisesti vähän. Asia on hoidettu maallikkotilintarkastuksella. Elämme maallikkotilintarkastuksen jälkeisiä vuosia. Mikroasiakkaat ovat pitäneet maallikkotilintarkastajia melko samanveroisina kuin auktorisoitujakin: ovatpa usein kokeneet saaneensa heiltä parempaa palvelua.
Nyt tilintarkastajat ovat yhdistyneet yhteiseen yhdistykseen. Suomen Tilintarkastajat yhdistyksenä etsii vielä paikkaansa suomalaisessa tilintarkastusinstituutiossa. Sitä kohtaan tunnetaan merkittävästi epäluuloisuutta.
Lähetä kommentti