Suomessa vuoden 1945 kirjanpitolaissa ja siihen liittyvissä
asetuksissa viitattiin ”hyvään kauppiastapaan” ja ”yleisiin
kirjanpitoperiaatteisiin”. Norjan kauppalaissa vastaava sanonta oli ”ordentlig
og fullstendig bokførsel”. Ruotsissa käytettiin ”god sedvänja” ja ”köpmannased”
käsitteitä. Tästä perinteestä Suomeen on saatu nykyinen kirjanpito- ja
tilintarkastuslainsäädäntö.
Kirjanpitotyö on pohjoismaissa pohjautunut filosofis-eettisiin
käsitteisiin ”hyvä” ja ”tapa”. Yhteisössä noudatettu tapa on sääntö, normi tai
toiminnan ohje ja ennen kaikkea tottumus menetellä kirjanpidossa tai
tilintarkastuksessa jollakin periaattein. Tapa ja laki ovat keskinäisessä
riippuvuussuhteessa. Lakia on ikään kuin pakko noudattaa. Mutta jos tavat ovat
lakia vastaan, lakia ollaan taipuvaisia muuttamaan niin että laki noudattaisi
tapaa.
Ehkä tilintarkastuksen ISA-standardit eivät ole kaikilta
osin tulleet Suomessa tavaksi. Kun ne eivät ole tapoja, voivatko ne olla
lakikaan. Nyt onkin pohdinnassa, olisiko pohjoismainen tilintarkastusstandardi SASE
jo sellainen, josta voitaisiin hyväksyä asetukseksikin.
2 kommenttia:
Tapa vs. standardi. Hyvä tilintarkastustapa vs. ISA-tilintarkastusstandardit.
Onko "tapa" eräänlainen kansanäänestys standardeista? Jos/kun ei ISA-standardista tykkää, niin se ei ole "tapa" eikä se siten voi olla lakikaan. Ja jota oikeuslaitos käyttäisi perustana punnitessaan tilintarkastajan vastuuta työstään?
SASE on epäilemättä saanut vastakaikua - ja miksei saisi; se on helpotuksia antavia poimintoja ISA-standardeista ja on tilintarkastajaa vähemmän velvoittavia. Positiivinen vastakaiku on yhtä paljon vastalauseen esittäminen ISA:lle.
"Hyvä tapa" on vain pohjoismaista. Nyt Norjassa ehdotetaan "hyvän tilinpäätöstavan" poistamista. Norjan tilintarkastajayhdistys puoltaa ehdotusta; standardien aikana ei sille ole enää tarvetta. [= hyvä kirjanpitotapa Suomessa]. Miksi tilanne olisi tilintarkastuksessa erilainen?
Oma käsitykseni on, että "hyvä tapa" on menettänyt alkuperäisensä merkityksenä joka kuuluu pre-standardiaikaan". Jopa pre-lakiaikaan jos mennään riittävän kauas taaksepäin.
"Hyvä tilintarkastustapa" on kätevä, iskevä ja naseva ilmaisu sen toteamiseksi, että tapaukseen sovellettavaa lainsäädäntöä, normistoa, alan suosituksia ja kannanottoja, standardeja yms. on noudatettu. Ja sellaisina kuin ne ovat juuri sillä hetkellä voimassa.
Sisällöllisesti ei ole lopputuleman kannalta mitään merkitystä perustellaanko kannanotto lyhyesti "hyvällä tilintarkastustavalla" vaiko luettelemalla ratkaisussa käytetyt lakipykälät, normit, standardit jne.
Tällä "hyvällä tavalla" ei ole käsitykseni mukaan enää mitään tekemistä sen käytännön työn toteuttamis"tavan" kanssa jolla tilintarkastajat työnsä ammattikuntana tekevät. Tai oikeasti on ja hyvin yksinkertaisella ja suorviivaisella tavalla: Heillä alana ja yksittäisinä tilintarkastajina on vain yksi vaihtoehtotapa ja se on noudattaa sovellettavaa lainsäädäntöä, normeja, standardeja yms.
Edellä kuvattua hyvän tilintarkastustavan sisältöä näkyy hyvin Ruotsin tilintarkastajavalvonnan RN:n joulukuun ratkaisuissa, joissa muutaman tilintarkastajan hyväksyntä peruttiin. http://ow.ly/W6H3z Tapauksista selviää myös mistä hyvä tilintarkastustapa saa virtansa, käyttääkseeni Suomessa käytettyä ilmaisua; "mitkä ovat hyvän tilintarkastustavan lähteet".
Todettakoon kuitenkin, että RN:n valvontaa kohdistuu tilintarkastuksen laatuun: ...starka skäl att ifrågasätta A-sons förmåga att genomföra revisioner av tillfredsställande kvalitet". Että Oikeuden käsittelyssä (esimerkiksi vahingonkorvauskanteessa) käyttämät kriteerit hyvälle tilintarkastustavalle, huolelliselle tarkastustyölle jne, olisi tästä poikkeava ei ole käsitykseni mukaan perustetta. Jos on, tilintarkastajan oikeusturva olisi vakavasti uhattuna.
En näe perusteita sille, että Suomessa hyvän tavan sisältö ja sen käyttö eri viranomaisinstanseissa olisi toisenlainen kuin Ruotsissa; nyt kun Tilintarkastusvalvonta 1.1.2016 siirtyy Keskuskauppakamarilta Työ- ja elinkeinoministeriön alaiselle PRH:lle.
Tämä kirjanpidon tapaoikeus on ruotsalais-, norjalais-, tanskalais-, hollantilaista perinnettä jo ainakin 1940-luvulta. Hollannin säädöksissä puhuttiin hyvän kauppiastavan mukaisesta kirjanpidosta ja Suomessa asia lyhennettiin muistaakseni 1970-luvulla hyväksi kirjanpitotavaksi. Tapaoikeutta ei siis voida pitää puhtaana pohjoismaisena lainsäätämismuotona. Näissä eri maissa kirjanpidoilla oli kuitenkin erilaiset historialliset taustansa. Tavat olivat selkeästi valtiokohtaisia. Kirjanpidon harmonisointi eurooppalaisella tasolla lienee alkanut vasta 1990-luvulla.
Suuryritysten noudattamat kirjanpidolliset tavat saattavat poiketa huomattavasti jonkin pienyrityksen kirjanpidollisesta menettelystä. suuryritysten kirjanpidossa voidaan havaita erilaisia tulevaisuuteen liittyviä tähtäimiä ja eettisiä elementtejä kuin pienyritysten kirjanpidossa.
Samoin tilintarkastuksen tarpeet ovat erilaisia suuryritysten kohdalla verrattuna pienyrityksiin. Tilintarkastuksen ympäristö ja etiikka ovat erilaisia suuryrityksissä kuin omistajajohtajien pyörittämissä pienyrityksissä. Pien- ja suuryritysten tilintarkastuksen näkökulmia on vaikea sovittaa samoihin suosituksiinkaan.
Lähetä kommentti