AINEETON OMAISUUS

Aineeton omaisuus (IP eli Intellectual Property) on omaisuutta, joka ei ole

fyysistä tai konkreettista. Se voi olla yrityksessä olevaa hiljaista tietoa,
osaamista tai tietotaitoa. Konkreettisemmin se voi olla myös vaikkapa
käsikirjoitus, musiikkiteos, tekninen keksintö tai menetelmä, tuotteen muoto
tai vaikkapa yrityksen, tuotteen tai palvelun brändi, jonka yksityishenkilö tai yritys on kehittänyt.
 
Jotta voi osoittaa aineettoman omaisuuden olemassaolon, on se dokumentoitava esimerkiksi
kirjalliseen muotoon. Dokumentoinnin avulla pystyy todistamaan,
että kuka on luonut aineetonta omaisuutta ja kellä omistusoikeus siihen.
Aineettoman omaisuuden omistaja voi päättää sen käytöstä. Ja mikä
tärkeintä, voi estää muita käyttämästä sitä kaupallisesti hyödyksi. Tämä
tapahtuu aineettomien oikeuksien avulla. Niillä voi suojata aineetonta
omaisuutta eli keksintöjä, teoksia ja työtä.
 
Aineettomia oikeuksia (IPR eli Intellectual Property Right) ovat
• tekijänoikeus – taiteellinen teos
• mallioikeus – tuotteen muotoilu
• tavaramerkki – logot ja nimet
• patentti – tekninen keksintö
• hyödyllisyysmalli (pikkupatentti) – tekninen keksintö.
Nyrkkisääntö on, että kaikki keksinnöt ja teokset voi suojata aineettomilla
oikeuksilla.

Tavaramerkki on tunnusmerkki, joka erottaa yrityksen tarjoamat tuotteet ja palvelut muiden yritysten vastaavista. Tavaramerkki toimii siis markkinoilla erottamisvälineenä. Se on tarkoitettu käytettäväksi elinkeinotoiminnassa, mutta tavaramerkin hakijana ja haltijana voi patentti- ja rekisterihallituksen mukaan olla myös yksityishenkilö.

 

LÄHDE Aineettomien oikeuksien opas, PRH 2014