TILINTARKASTUS CONTRA TARKASTUS

Pienyritysten tilintarkastusta tulkittaessa herää kysymys, kuinka kauan Suomessa voidaan soveltaa virallisellakaan tasolla vain yhtä taloudellisen raportoinnin varmennustapaa – tilintarkastusta. Näyttää ilmeiseltä, ettei samojen säädösten soveltaminen tilintarkastuksessa toisaalta pörssiyhtiöissä ja toisaalta pienyrityksissä anna riittävästi liikkumavaraa ammatillisen harkinnan soveltamiseen pienyritysten kohdalla. Pienyritysten tilintarkastajat eivät näytä saavan enää käyttää vapaasti hiljaisen tiedon voimavaraansa, kun pitää keskittyä siihen, että laajamittaisten tilintarkastussuositusten yksityiskohtien ohjeistus näkyy heidän työssään. ISA-standardien mukainen dokumentointi vie tarkastajan ajan niin, että hänen oikeaksi työkseen kokema tarkastus kärsii. Tilintarkastajan käyttämää hiljaista tietoa ei ehdi tai ei ole mahdollistakaan dokumentoida. Tilintarkastajan laadunvalvoja huomioi vain doku-mentoidun osan tilintarkastustyöstä.

Taloudellisen raportoinnin luotettavuuden varmentamisessa voidaan pienyrityksissä saavuttaa tilinpäätöksen käyttäjien kannalta riittävä varmuustaso muillakin tavoin kuin ISA-standardien mukaisella tilintarkastuksella, joka sekään ei takaa informaation oikeellisuuden varmistusta. Tutkimukseni aineiston hankinnan aikaan ja nykyiselläänkin standardit ovat tarkoituksenmukaisia vain listatuille ja suurille yhtiöille.  Hyvää tilintarkastustapaa voidaan noudattaa myös sellaisissa varmennuspalveluissa, jotka eivät laajojen kansainvälisten standardien määrityksiä täytäkään.

LÄHDE: Satopää Rauno (2019) Hyvän tilintarkastustavan käsitteellistäminen ja käytännön muotoutuminen, Annales universitatis Turkuensis Ser. E Tom.52.