Ensimmäisenä tarkastusvuotena on mahdotonta tehdä hyvää tilintarkastusta, koska pienenkään yrityksen asioita ei kukaan pysty kattavasti näkemään ensimmäisen vuoden aikana.
Tilintarkastaja ei löydä yrittäjän ja pankkitilinhoitajan suhmurointia yrityksen rahoilla.
Kirjanpito ei voi tietää pimeistä myyntituloista eikä pääkirjaa lukemalla paljastu henkilökohtaisten kulujen maksatukset yrityksen rahoilla.
Tietotekniikka ei voi estää kuititta käteisellä rahalla tehtävää kauppaa.
Vaihto-omaisuuden tarkastuksella ei ole mahdollisuus varmistaa tarkkaa inventoitua määrää eikä hintaa.
LÄHDE: Vahtera Pauli: Tehokas pk-yrityksen tilintarkastus. Balanssi 4/2014 46-49
.
2 kommenttia:
Mikä noista suurin katvealue? Varmaan VO:n arvo. Ehkä siksi tilintarkastusstandardi ISA onkin tässä kohdin niin vaativa. Vaativuudellaan se korostaa yrityksen rutiinien - sisäsisen valvonnan - tuntemisen tärkeyttä: Pitää tietää mitä "sylttytehtaalla" tapahtuu!
Väärinkäytökset ovat hankalia löytää. Ainut "lohtu" tilintarkastaajlle on kai se, että vain 10% niistä löytyy tilintarkastuksessa, pääosa ilmiantojen kautta.Tätä asiaa ISA lähestyy siksi myös toista kautta: Mikä on johdon integriteetti, miten se suhtautuu sisäiseen valvontaan jne? Ts. millaiset ovat yrityksen rutiinit mitä tulee hankintoihin, laskujen hyväksymiseen, maksamiseen jne. Pohjalle yrityksen rutiinien ja arvomaaiman tunteminen ja päälle riskiarvio tuntemisen perusteella.
Suurin ongelma on minun mielestäni vaihto-omaisuuden inventointi. Tilintarkastajana on tullut oltua sen suhteen välillä liian sinisilmäinen.
Käsitykseni mukaan yrittäjät kiinnittävät huomiota siihen, että vaihto-omaisuus ei kasvaisi. Heille ei näytä olevan täyttä käsitystä, että inventaari on tärkeä tilinpäätöksen tase-erittely.
Lähetä kommentti