Kirjanpitovelvollisuus
Suomessa kirjanpitolaki
kattaa kaikki muut talousyksiköt paitsi maatalouden (MaatVL, VHp
ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista) ja yhteisetuudet (TVL 5 ja
18§).
Yhdenkertainen kirjanpito on nykylaissa
sallittu ammatinharjoittajille. Käytännössä lähes kaikki ammatinharjoittajatkin
hoitavat kirjanpitonsa kahdenkertaisena.
Mielestäni olisi selvyyden vuoksi tärkeää,
että tuloslaskelma ja tase edellytettäisiin kaikilta kirjanpitovelvollisilta.
Hallinnollinen taakka ei vähenisi lainkaan, mikäli tuloslaskelman ja taseen
laatimisvelvollisuudesta luovuttaisiin. Esimerkiksi viranomaisten edessä tulee
kuitenkin voida esittää, mikä on toiminimen taloudellinen tilanne ollut
kussakin toimintavaiheessa. Ilman tuloslaskelmaa ja tasetta tällaisen kuvan
muotoileminen viranomaiselle on todella hankalaa.
Maksuperusteinen kirjanpito tulisi
merkittävästi häiritsemään kirjanpidon kenttää. Suoriteperusteisen ja
maksuperusteisen kirjanpidon teoria tulisi käydyksi läpi vain kaupallisissa
oppilaitoksissa. Oikean kuvan aikaansaaminen edellyttää mielestäni sitä, ettei
suoriteperusteisuudesta jatkossakaan poiketa.
Maksuperusteinen veroilmoitus käy jollain
erikoistoimialalla, kuten maataloudessa. Liiketoiminnan kirjanpito kuitenkin
tulee säilyttää yhteismitallisena.
Mikroyhtiö[2]-käsitettä
käytetään tilintarkastuksen ja laskentatoimen ympärillä käytävässä
keskustelussa verraten paljon ja sen määrittely ei tunnu olevan vielä
vakiintunut eli se käytännössä määritellään ad hoc. Suomalaisista yrityksistä n. 90 % on
mikroyrityksiä.
Pk-yritys (toisinaan
käytetty myös muotoa pk-yhteisö) on
pienyhtiötä kookkaampi yritys, joskin se
sisältää myös pienyhtiöt. Pk-yrityksenä tarkoitetaan tilintarkastusdirektiivin
velvoitteiden piiriin luettavia yhteisöjä, joissa kaksi kolmesta seuraavasta
raja-arvosta ei ylity: taseen loppusumma 4 400 000 euroa, liikevaihto
8 800 000 euroa, henkilöstö 50 (Andersson 2010, 80). Selvennyksenä todettakoon, että EU:n komissio määrittelee
suosituksissaan pk-yrityksen koon (komission
suositus 2003/361):
·
palveluksessa vähemmän kuin 250 työntekijää
·
vuosiliikevaihto enintään 50 miljoonaa euroa
·
taseen loppusumma enintään 43 miljoonaa euroa.
Ruotsin mikroyrityskriteerit ovat hyvin lähellä niitä, joita
Suomessakin puhekielessä mikroyrityksellä tarkoitetaan.
Terminologia
”Juokseva kirjanpito”
terminä on ymmärrettävä, vaikka sillä Suomessa ei ole virallista asemaa.
Juokseva kirjanpito voidaan kyllä hoitaa suoriteperusteisena tai
maksuperusteisena kunhan tilinpäätös modifioidaan suoriteperusteiseksi.
Mikroyrityksen määrittely
tulisi tehdä pohjoismaisia käytäntöjä noudattaen. Tilintarkastettavien
yritysten määrittely tulee tehdä tilintarkastuslaissa, ei kirjanpitolaissa.
Toiminimen liitetiedoissa
tuskin on tarpeen esittää muita asioita kuin takausvastuut.
[1] IFACin
mukaan pienyhtiö (pieni tarkastuskohde; small entity) on tarkastuskohteena
sellainen, jossa johto ja omistus ovat keskittyneet suppealle henkilöryhmälle
(usein yhdelle henkilölle); ja voidaan todeta yksi tai useampi seuraavista
seikoista: vain harvoja tulon lähteitä; vähemmän kehittynyt kirjanpito; rajalliset
sisäiset kontrollit, jotka johdolla on mahdollisuus ohittaa (IFAC 2006a, 250).
[2]EU:n
tilinpäätösdirektiivi 2013/34 EU on määrittänyt ylärajat mikroyrityksille
raja-arvot: tase 0,35 MEUR/ liikevaihto 0,7 MEUR/työntekijät keskimäärin 10.
Vain yksi näistä raja-arvoista saa ylittyä tilinpäätöspäivänä.
3 kommenttia:
KTM Markku Immosen kommentti:
Yksinkertaisuus on etu Ackoffin partaveitsen mukaisesti.
Maksuperuste lisää selkeyttä yksinkertaistaa juoksevan kirjanpidon vientejä.
Kirjanpidon kolmen tehtävän (erilläänpidon, tuloksen laskennan ja tuloksen jaon) tulisi kaikkien olla helppoja toteuttaa luotettavasti ja pienin kustannuksin.
Pienet ja sitä vähän isommat yritykset ovat kirjanpitotoimistojen tavallisimpia asiakkaita.
1)
Kun maksuperusteisen kirjanpidon edellytyksiin lisätään kohta, jossa kaikkien maksuliiketapahtumien (menojen ja tulojen) kirjaamisen edellytyksenä on pankkitapahtuma, saadaan ensimmäinen kohta, erilläänpito luotettavasti todennetuksi pienissä ja sitä vähän isommissa yrityksissä.
Meillä Suomessa luotetaan syystäkin pankkien maksujärjestelmien aukottomuuteen.
Joissakin veroparatiisimaissa asiat ovat toisin.
Siirtyminen maksuperusteiseen juoksevaan kirjanpitoon lisää pienten ja sitä hieman isompien yritysten menojen ja tulojen aukottomuutta selkeällä ja yksinkertaisella tavalla juoksevan kirjanpidon kuluja säästäen.
Tilinpäätöksissä ja välitilinpäätöksissä voidaan velka - ja saatavakirjaukset tehdä arvonlisäverottomina tilinpäätösvienteinä, jolloin arvonlisäverotkin menisivät maksuperusteisesti oikein.
Voidaan ajatella, että yrityksen ja kirjanpitotoimiston väliin tulee tällä tavalla kolmas aukottomuuden varmentaja, pankki.
2)
Mikäli erilläänpitotehtävä täyttyy, voidaan tulos laskea helposti, lisäämällä tilinpäätöksiin em. alvittomat saatavat ja velat sekä muut tilinpäätösviennit, kuten poistot, varastojen muutokset ja varaukset jne.
Tästä saadaan luotettava tilinpäätös aikaan juoksevan kirjanpidon kuluja säästäen ja luotettavasti.
Tuloksen laskennan läpi käyminen yrittäjän ja kirjanpitäjän kanssa on tilinpäätös - ja välitilinpäätöshetkinä tärkeätä ja hyödyllistä sekä yrittäjälle, että kirjanpitotoimistolle.
Jatkuu:
Tuloksen laskennan läpi käyminen yrittäjän ja kirjanpitäjän kanssa on tilinpäätös - ja välitilinpäätöshetkinä tärkeätä ja hyödyllistä sekä yrittäjälle, että kirjanpitotoimistolle.
3)
Tuloksen laskennan jälkeen on vasta tuloksenjaon aika.
Perinteisesti tulosta jakavat myös kolme osapuolta: Ensimmäisenä pankki (korot ja lyhennykset ovat tässä ajatuksessa ensimmäinen voitonjakoerä), toisena verottaja (verot) ja viimeisenä yrittäjä saa osuutensa joko osinkona tai yksityisnostoina.
Tässä ajattelen, että voitonjakoerät ovat vähän laajemmat kuin nykyään ajatellaan.
Maksuperusteiseen kirjanpitoon siirtymällä saadaan juoksevan kirjanpidon vientejä vähennetyksija luotettavuutta parannetuksi ottamalla pankkitapahtumat juoksevan kirjanpidon perustaksi.
Arvonlisäverojen tilitykset menisivät myös rahaliikenteen mukaisesti, kuten meillä tavallisillakin ihmisillä.
M.v.h
Markku
Rauno, totetat että "Maksuperusteinen veroilmoitus käy jollain erikoistoimialalla, kuten maataloudessa. Liiketoiminnan kirjanpito kuitenkin tulee säilyttää yhteismitallisena."
Maatalouden nykyisen kirjanpitovaatimukset taisivat syntyä aikaan jolla ei ole enää mitään tekemistä nykyhetken kanssa; tänään maatalouskin on mitä suurimmassa määrin liiketoimintaa.
Investoinnit ovat huomattavia, usein moninkertaiset verrattuina ns. liiketoimintaa harjoittaviin. Eräs rahoituspäätöksiä tekevä pankin edustaja pitikin toivottavana, että maatalousyrityksilläkin olisi kunnon tuloslaskelma ja tase. Tämä olisi myös "yhteimitallisuutta".
Lähetä kommentti