KIRJANPITOLAIN RAKENNE

Kirjanpitolain rakenteessa korostuu ”Pienet ensin” -periaate eli ensin luetellaan kaikille yhteisöille pakolliset perusvaatimukset ja sen jälkeen kokoluokasta tai muista syistä johtuvat lisävaatimukset.

Lain soveltamisala ja -laajuus perustuvat lähtökohtaisesti uusiin kokoluokkiin (mikro-, pien-, keskikokoiset ja suuryritys sekä -konserni ja PIE-yhteisöt[1]) yhteisömuodon sijasta (muutamia yhteisömuotoon sidottuja poikkeuksiakin on):

·         Toimintakertomuksen, konsernitilinpäätöksen, rahoituslaskelman ja nk. laajojen liitetietojen laatimisvelvollisuuden rajat nousevat olennaisesti nykyisestä.

·         Mikrokokoisilla yhdistyksillä on oikeus pitää maksuperusteista kirjanpitoa.

·         Luonnollisella henkilöllä (ammatin- ja liikkeenharjoittaja) ei ole tilinpäätöksen laatimisvelvollisuutta, jos koko alittaa laissa mainitut rajat, jotka ovat käytännössä samat kuin tilintarkastusvelvollisuuden rajat.

Laista löytyy myös oma kirjanpitoasetus mikro- ja pienyrityksille (asetus pien- ja mikroyritysten tilinpäätöksissä esitettävistä tiedoista) sekä isommille yrityksille (kirjanpitoasetus). Asetus pien- ja mikroyritysten tilinpäätöksissä esitettävistä tiedoista sisältää mm. mikro- ja pienyrityksille oman tyhjentävän liitetietoluettelon.

 

Lähde            BBA MIKI LEHTOMÄKI (2016)

---

[1] (Public Interest Entities)