KESTÄVYYSRAPORTOINTI PIENEHKÖISSÄ YHTEISÖISSÄ

 

Kestävyysraportoinnin tarpeellisuudesta Suomessa ei pienehköissä yhteisöissä ole vielä kiveen hakattua tietoa.

Tilitoimiston asiakasyritys ei ihan oikeasti tarvitse kestävyysraportointia. Se on vain uusi turhan byrokratian muoto, johon tilitoimistot ovat hukkumassa samoin kuin tilintarkastajat ovat vaipuneet upottavan byrokratian suohon.

Yritysjohtajat tarvitsevat tietoa yrityksensä talouden kehityksestä tulevaisuudessa ja neuvoja, miten kehitystä voidaan ohjata parempaan suuntaan.

TILINTARKASTUKSESTA HYÖTYÄ

Tilintarkastaja katsoo yritystä ja sen taloushallintoa ulkopuolisen silmin, mistä hyötyy myös yrittäjä itse. Ennen kaikkea tilintarkastus varmistaa, että rahoittaja saa päätöksensä tueksi kolmannen osapuolen varmistamat tiedot yrityksen taloudellisesta tuloksesta. Rahoituksen saamista ei kannata vaarantaa tilintarkastuksesta luopumalla,

Tilintarkastuksen kustannuksista

Tilintarkastusvelvollisuudesta luopumisella on ajateltu saatavan kevennystä byrokratiaan ja pienten yritysten kustannuksiin. Arvion mukaan tilintarkastuksen teettäminen maksaa yrityksille kuitenkin vain 0,1–0,2 prosenttia liikevaihdosta.

Pienet yritykset tukevat suurten ja keskisuurten yritysten tuotantoa. Päästäkseen mukaan suurten yritysten toimitusketjuihin pienten yritysten on pystyttävä osoittamaan luotettavuutensa ja taloudellinen vahvuutensa. Jos rahoittajien, kumppaneiden ja asiakkaiden on pakko luottaa pelkästään yrityksen omaan sanaan, voi paljon sopimuksia jäädä jatkossa tekemättä.

Tilintarkastusvelvollisuuden muutos heijastuisi luottoluokituksiin

Markkinat hinnoittelevat epävarmuutta ja tilintarkastuksen puuttuminen kasvattaa yrityksen riskisyyttä rahoittajien ja tavarantoimittajien silmissä. Todennäköisesti tämä myös heikentäisi yrityksen luottoluokitusta ja sitä kautta edelleen heijastuisi rahoituksen hintaan.

LÄHDE: Tilintarkastuksesta on hyötyä myös mikroyrityksille https://www.asiakastieto.fi/web/fi/asiakastieto-media/uutiset/tilintarkastuksesta-on-hyotya-myos-mikroyrityksille.html >, haettu 9.7.2020.

VARMENNUSPALVELUJEN AMMATTINIMIKKEET

Tilintarkastajajärjestelmän uudistaminen on tällä vuosikymmenellä ollut kiireettömällä aikataululla esillä. TEM:n asettaman työryhmän raportti valmistui vuosi sitten. Työryhmä ehdotti raportissaan yhteistä perustutkintoa, tilintarkastajatutkintoa. Tilintarkastajatutkinnon lisäksi voi suorittaa sekä yksityisen että julkisen sektorin erikoistumistutkinnon. Tämä on johtamassa mahdollisuuteen uudistaa myös tilintarkastajatutkinnon suorittaneiden ammattinimikkeitä.

Mielestäni eri varmennuspalvelujen ammattilaisten nimikkeet pitäisi saada selvästi toisistaan erottuviksi. Ehdotan ruotsalaista perinnettä mukaillen, että perustutkinnon selvittäneistä tultaisiin käyttämään ”titteliä” varmennusmies. Tulevaisuudessa varmennuspalvelujen kirjo tulee lisääntymään, joten ammattilaisten nimike tulisi vastata työn kuvaa. Ruotsissahan oli aikaisemmin käytössä tilimies-nimike (räkenskapsman), joten asiassa ei varsinaisesti ole mitään uutta.

Erikoistumistutkinnoille löytyy jo suomalaisestakin perinteestä osuvat ilmaisut. Yksityisellä sektorilla Suomen järjestyksessä toisessa osakeyhtiölaissa puhuttiin tilien tarkastuksesta. Yksityisen sektorin erikoistumistutkinnon suorittaneille osuvin nimike onkin tilintarkastaja. Julkishallinnon varmennuspalveluilla on Suomessa oma taustansa. Niinpä vuodesta 1992 alkaen on heidän pätevyyttään koeteltu julkishallinnon asioita käsittävällä tentillä. Kunniakas latinalaisperäinen revisoori -nimike tuntuu vastaavan kansan mielikuvaa heidän työstänsä.

LÄHDE: Selvitysmies professori Edward Andersson: Tilintarkastajajärjestelmän uudistaminen (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Kilpailukyky 1/2010)

TILINTARKASTAJAN SUHTAUTUMINEN VÄÄRINKÄYTÖKSIIN

Väärinkäytös ja virhe ovat käsitteitä, joita tilintarkastaja tarkkailee työssään. Virhe on tahaton ilmiö. Väärinkäytös on tahallinen teko. Väärinkäytös tarkoittaa yhden tai useamman toimivaan johtoon, hallintoelimiin tai henkilökuntaan kuuluvan taikka kolmannen osapuolen tahallista tekoa, johon liittyy petollinen menettely oikeudettoman tai laittoman edun hankkimiseksi.

Tilintarkastajan tulee kiinnittää huomiota sellaisiin väärinkäytöksiin, jotka aiheuttavat olennaisen virheen tai puutteen. Tilintarkastajat eivät kuitenkaan tee varsinaisesti oikeudellisia päätelmiä siitä, onko todella tapahtunut väärinkäytös.

Mikäli väärinkäytökseen on osallisena toimivaan johtoon tai hallintoelimiin kuuluva henkilö, väärinkäytöstä nimitetään johdon väärinkäytökseksi. Työntekijän väärinkäytöksestä puolestaan on kysymys, jos väärinkäytökseen osallisena on ollut vain yhteisön työntekijöitä. Väärinkäytöksessä osapuolena voi olla esimerkiksi verottaja tai yritys itse. Käytännön väärinkäytöksistä tyypillinen on lukujen manipulointi.

LÄHDE: Tilintarkastusalan standardit ja suositukset, CD: KHT-Media Oy, Helsinki 2009

TILINTARKASTUKSEN LAADUNVALVONTA

Tilintarkastusalan laadunvalvonnan viitekehys on Suomessa vielä nuorta. Se on käytännössä laadittu 1990-luvulla. Laadunvalvontaa vauhdittivat Suomessa Wärtsilä Meriteollisuuden ja Manconin konkurssit ja kansainvälisesti Enronin, Andersenin, IBM:n, General Electricin, Applen, Xeroxin, Citigroupin, Merckin, Adelhian, WorldComin, El Pason, Tycon, Globalcrossingin ja Questin skandaalit. Suomessa on ollut äskettäin esillä tapaus Jippii. Tähän asti laaduntarkastuksia on tehty viiden vuoden välein lähinnä toisten tilintarkastajien eli kollegoiden toimesta.

Tällä hetkellä vallitseva maailmanlaajuinen talouskriisi on edelleen tiukentamassa tilintarkastusalan säätelyä. Tilintarkastuslaki on Suomessa uudistettu ja uudistukset eivät ole päättymässä. Vastaisuudessa laatua valvovat Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnan alaiset riippumattomat laaduntarkastajat. He tarkastavat ammattitilintarkastajien tilintarkastuksen laadun 3-6 vuoden välein. Nämä laaduntarkastukset alkavat aikaisintaan elokuussa 2009.

LÄHDE:
Satopää Rauno, Suomalainen hyvä tilintarkastustapa pienyritysten tarkastuksissa – odotukset, sääntely, käytäntö; Pori 2003

OSAKASLAINA - ANSIOTULOA VAI PÄÄOMATULOA

Osakeyhtiön osakaslainaan suhtautuminen on kirjanpitäjien ja tilintarkastajien keskuudessa lientynyt viime vuosina. Kun uskotaan, että veroviranomaisille riittää osakaslainasta pääomatulovero, ei aiheeseen kiinnitetä enää niin aggressiivisesti huomiota kuin takavuosina. Kuitenkin osakaslaina voidaan kirjata siinä ajatuksessakin, ettei lainaa makseta koskaan takaisin. Siinä tapauksessa varojen siirto ei ole laina eikä siis pääomatuloa, vaan kyseessä on velallisen epärehellisyys eli ansiotuloa.

Tilintarkastajan ja kirjanpitäjän on syytä tunnistaa edellä esitetyt vaihtoehdot, sillä vaihtoehtojen sekoittaminen saattaa johtaa syytteeseen avunannosta velallisen epärehellisyyteen. Mikäli kysymys on törkeästä velallisen epärehellisyydestä, tilintarkastajan saama tuomio saattaa olla ankara.

Kirjanpitäjiltä ja tilintarkastajilta odotetaan oikeamielisyyttä heidän tulkitessaan, milloin kysymys on velallisen epärehellisyydestä.

Lähteet:

Koponen Pekka (2008) Tilintarkastuksen rikosoikeudellinen vastuu - OSAKASLAINAT, Tilintarkastus - Laskentatoimi 2008: 5, 52–55

Satopää Rauno (1980) Tilintarkastajan eettiset ongelmat, Tilintarkastus - Laskentatoimi 1980: 3, 133–135